maanantai 4. maaliskuuta 2019

Tammikuu ja helmikuu

Koska tammikuun koonnin kirjoittamisessa meni ihan liian kauan, päädyin yhdistämään tammi- ja helmikuun koonnin samaan postaukseen.

Tammikuu on ehdottomasti vuoden pisin kuukausi. Siihen mahtuu niin monta tapahtumaan ja tapausta, että vuoden alusta tuntuu olevan vähintään pari kuukautta, kun helmikuu alkaa. Vaikka en saanut välttämättä vielä blogia aktiivistumaan siinä määrin kuin olisin toivonut, en ole vielä luovuttanut tavoitteessani. Luonnoksissa odottaa monta keskeneräistä postausta, ja luin meneen kuun aikana muutaman kirjankin, joista haluaisin kirjoittaa.

Kuten viime vuonna, tammikuu oli minulle erittäin hyvä lukukuukausi. Asetin vuoden lukutavoitteekseni 45 kirjaa, josta ehdin lukea jo 15 kirjaa. Toki lukuintoani vauhditti BookBeat-tilaus jonka uusin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan; ainoastaan kaksi kirjaa näistä oli fyysisiä kirjoja. Bookbeatin lisäksi olen kuukauden kokeillut hieman vastaavaa sovellusta, Scribdiä. Fiiliksiä tästä on luvassa maaliskuun aikana!

Jos tammikuu oli pitkä, helmikuu on mennyt ohi hujauksessa. Alkukuu meni kandinpapereita odotellessa, ainejärjestöhommissa ja pienessä flunssassa. Lukeminen vähän jäi tammikuun alun jälkeen, mutta äänikirjat ovat houkutelleet jälleen puoleensa, ja lukuvauhti alkaa taas palautua uomiinsa.

Alkuvuonna olen ehtinyt lukemaan yhteensä 20 kirjaa. Joukossa on fantasiaa, YA-kirjoja, historiaa, dekkareita, sarjakuva ja romansseja, eli oikeastaan laidasta laitaan kaikkea. Näistä 20 kirjasta vain kaksi on muistaakseni fyysisiä kirjoja ja yksi e-kirja, joten aika äänikirjapainoitteisesti ollaan menty.

Lukukokemuksena kuukaudet ovat olleet parhaimmillaan keskinkertaisia. Edukseen ovat loistaneet ainoastaan Leigh Bardugon Shadow and Bone, sekä Kerri Maniscalcon Escaping from Houdini.
Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvulle sijoittuva dekkarisarja vei mukanaan koukuttavuudellaan. Ehdin kuuntelemaan muutaman hömppäromanssinkin, ja ainoastaan Must Love Otters (jonka kuuntelin toisen kerran) ja Molly Harperin Sweet Tea and Sympathy sekä Ain't She a Peach? olivat oikeasti kuuntelemisen arvoisia.

Tässä vielä koko lista siitä, mitä viimeisen kahden kuukauden aikana olen lukenut ja kuunnellut:

Tammikuu:
Menisit enemmin terapiaan, Iikka Kivi
Päntsdrunk (Kalsarikänni), Miska Rantanen
Yön sydän on jäätä, Virpi Hämeen-Anttila
Pohjoisen noidat, Mirkka Lappalainen
Must Love Otters, Eliza Gordon
Girl Mans Up, M-E Girard
Käärmeitten kesä, Virpi Hämeen-Anttila
Sisaret 1918, Reetta Laitinen (toim.)
Shadow and Bone, Leigh Bardugo
Kuka kuolleista palaa, Virpi Hämeen-Anttila
Love, Life and the List, Kasie West
Siege and Storm, Leigh Bardugo
Koston kukat, Virpi Hämeen-Anttila
Maybe Someday, Colleen Hoover
Tietääkö karhu, että se on karhu? Ja 129 muuta viisasta kysymystä, joihin saadaan valaiseva vastaus, Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen ja Juha Merimaa

Helmikuu:
Escaping from Houdini, Kerri Maniscalco
Sweet Tea and Symphaty, Molly Harper
Kissing Tolstoy, Penny Reid
Ain't She a Peach?, Molly Harper
Rebel Heir, Vi Keeland ja Penelope Ward

Maaliskuulle en uskalla edelleenkään asettaa lukutavoitetta, vaikka Goodreadsin 45 kirjaa vuoden aikana alkaa lähestyä hyvää vauhtia. Lue asap pinossa minulla on Leigh Bardugoa vielä useamman kirjan verran, ja Holly Blackin The Cruel Prince ja sen jatko-osa The Wicked King.

Ainakin bloggauksia on luvassa, sillä luonnoksiin on nyt kertynyt vaikka millä mitalla hyviä ideoita ja melkein valmiita tekstejäkin!

lauantai 5. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, uusi minä?

Vuosi 2019 on nyt turvallisesti saatu käyntiin. Olen matkustanut viimeisen viikon aikana yli 1000 kilometriä, ensin Leviltä Jyväskylään ja sitten vielä Helsinkiin viettämään viimeisiä lomapäiviä, joita on edessä vielä onneksi muutama. Näiden päivien aikana on hyvä tutkailla tulevaa kevättä.
Lupaan myös, että tämä tulee olemaan viimeinen kerta, kun mainitsen lukuahdistukseni, josta olen jankannut viimeiset kahdeksan kuukautta.

Olen yrittänyt analysoida monta kertaa, mikä viime vuonna ajoi lukemiseni näinkin pahaan jumiin. Syitä, joita olen epäillyt, on ollut vaikka kuinka monta. Ehkä syy oli vuoden 2017 luettujen kirjojen määrässä, ja luin itseni pahaan kirjaähkyyn? Toisaalta kirjoitin myös ennätysmäärän postauksia ja kirjasomeni keräsivät pienen joukon seuraajia, joten ehkä pakoilin velvollisuuden tunnetta? Syy saattaa myös olla siinä, että kamppailin jonkin verran tekstieni sisällön kanssa; onko minulla mitään sanottavaa vai kirjoitanko kaikista kirjoista "ihan kiva" arvioita, kun muilla on terävää ja tarkkanäköistä analyysiä?

Kirjabloggaus on ollut minulle on-off harrastus niin monta vuotta, että sen vakavoituminen pari vuotta sitten ehkä hieman säikäytti. Se, että minulla on yleisö, tuntuu edelleen jollain tavalla omituiselta. Varmasti moni on joutunut painimaan sen kanssa, että tässä tosiaan ainoastaan harrastetaan, ettei bloggauksesta (saati sitten lukemisesta) pitäisi ottaa liikaa paineita. Vaikka blogihiljaisuuteni on jatkunut pitkää, silti olen tuntenut usein syyllisyyttä, kun en ole edes avannut Bloggeria. Twitteristä tai Instagramista puhumattakaan. Varsinkin, kun tietää, että joku joskus ehkä lukeekin mitä kirjoitan.

Joten nyt on uuden vuoden lupauksena aika tehdä muutos. Tuskin pääsen eroon kokonaan ahdistuksestani, jos en kirjoitakaan niin usein kuin vuonna 2017, mutta aina voi yrittää.
Tyhjensin luonnoskansiostani kaikki vanhat keskeen jääneet postaukset kirjoista, joiden lukemisesta on yli vuosi. Niiden kummittelu on ollut omiaan lisäämään syyllisyyden tunnettani. Sen lisäksi olen hiljalleen päivitellyt blogin sivuja ja järjestellyt ulkoasua. Muutos tekee yleensä hyvää. Kävin myös Goodreadsin kimppuun, ja uusin siellä kaikki hyllyni ja puhdistin TBR-listaltani ison kasan kirjoja.

Kuten näkyy, jatkan vielä ainakin muutaman postauksen verran Kadonnutta lukuintoa etsimässä-sarjaani, sillä tätä kirjoittaessani en ole varma, onko se vielä löytynyt. Luvassa on ainakin postaus luvatusta kirjahyllyjen siivoamisesta ja järjestelystä.
Toivottavasti vielä tammikuun aikana uskallaudun palaamaan taas kirjapostaustenkin pariin.
Myös Instagramin herättely on mielessäni, mutta se ei tässä tilanteessa ole prioriteetti.

Lukutavoitteeni ovat vielä hyvin varovaiset. En aio tässä kohtaa vielä lupautua yhteenkään maratoniin tai haasteeseen, vaikka Helmet-haaste on jo Excel-taulukkona odottamassa ensimmäisiä lukemiani kirjoja. Goodreadsin lukuhaasteeseen lähden 25 kirjan tavoitteella, toivottavasti saan kuitenkin nostetua lukua vuoden edetessä.

Mitään tiettyjä kirjojakaan en ole suunnitellut lukevani, lukuunottamatta jo edellisessä postauksessa mainittua Holly Blackin The Wicked Kingiä. Sen lisäksi toivon pääseväni vihdoinki Leigh Bardugon Grisha-trilogian pariin.
Muuten tavoitteissa on lukea mahdollisimman omasta kirjahyllystä, koska tällä hetkellä kaikki kirjani eivät mahdu enää hyllyihin. Eli tilanne pitäisi saada taas hallintaan.

Erityinen kiitos keskiviikon talvimyrskylle, joka venytti matkan Jyväskylästä Helsinkiin yli seitsen tuntiseksi, sillä sen aikana sain kuunneltua pari kirjaa, ja muutenkin äänikirjainnostuksessa on tullut kuunneltua jo kuusi äänikirjaa tänä vuonna. Eli hyvältä näyttää!