lauantai 5. tammikuuta 2019

Kadonnutta lukuintoa etsimässä - osa 3: Uusi vuosi, uusi minä?

Vuosi 2019 on nyt turvallisesti saatu käyntiin. Olen matkustanut viimeisen viikon aikana yli 1000 kilometriä, ensin Leviltä Jyväskylään ja sitten vielä Helsinkiin viettämään viimeisiä lomapäiviä, joita on edessä vielä onneksi muutama. Näiden päivien aikana on hyvä tutkailla tulevaa kevättä.
Lupaan myös, että tämä tulee olemaan viimeinen kerta, kun mainitsen lukuahdistukseni, josta olen jankannut viimeiset kahdeksan kuukautta.

Olen yrittänyt analysoida monta kertaa, mikä viime vuonna ajoi lukemiseni näinkin pahaan jumiin. Syitä, joita olen epäillyt, on ollut vaikka kuinka monta. Ehkä syy oli vuoden 2017 luettujen kirjojen määrässä, ja luin itseni pahaan kirjaähkyyn? Toisaalta kirjoitin myös ennätysmäärän postauksia ja kirjasomeni keräsivät pienen joukon seuraajia, joten ehkä pakoilin velvollisuuden tunnetta? Syy saattaa myös olla siinä, että kamppailin jonkin verran tekstieni sisällön kanssa; onko minulla mitään sanottavaa vai kirjoitanko kaikista kirjoista "ihan kiva" arvioita, kun muilla on terävää ja tarkkanäköistä analyysiä?

Kirjabloggaus on ollut minulle on-off harrastus niin monta vuotta, että sen vakavoituminen pari vuotta sitten ehkä hieman säikäytti. Se, että minulla on yleisö, tuntuu edelleen jollain tavalla omituiselta. Varmasti moni on joutunut painimaan sen kanssa, että tässä tosiaan ainoastaan harrastetaan, ettei bloggauksesta (saati sitten lukemisesta) pitäisi ottaa liikaa paineita. Vaikka blogihiljaisuuteni on jatkunut pitkää, silti olen tuntenut usein syyllisyyttä, kun en ole edes avannut Bloggeria. Twitteristä tai Instagramista puhumattakaan. Varsinkin, kun tietää, että joku joskus ehkä lukeekin mitä kirjoitan.

Joten nyt on uuden vuoden lupauksena aika tehdä muutos. Tuskin pääsen eroon kokonaan ahdistuksestani, jos en kirjoitakaan niin usein kuin vuonna 2017, mutta aina voi yrittää.
Tyhjensin luonnoskansiostani kaikki vanhat keskeen jääneet postaukset kirjoista, joiden lukemisesta on yli vuosi. Niiden kummittelu on ollut omiaan lisäämään syyllisyyden tunnettani. Sen lisäksi olen hiljalleen päivitellyt blogin sivuja ja järjestellyt ulkoasua. Muutos tekee yleensä hyvää. Kävin myös Goodreadsin kimppuun, ja uusin siellä kaikki hyllyni ja puhdistin TBR-listaltani ison kasan kirjoja.

Kuten näkyy, jatkan vielä ainakin muutaman postauksen verran Kadonnutta lukuintoa etsimässä-sarjaani, sillä tätä kirjoittaessani en ole varma, onko se vielä löytynyt. Luvassa on ainakin postaus luvatusta kirjahyllyjen siivoamisesta ja järjestelystä.
Toivottavasti vielä tammikuun aikana uskallaudun palaamaan taas kirjapostaustenkin pariin.
Myös Instagramin herättely on mielessäni, mutta se ei tässä tilanteessa ole prioriteetti.

Lukutavoitteeni ovat vielä hyvin varovaiset. En aio tässä kohtaa vielä lupautua yhteenkään maratoniin tai haasteeseen, vaikka Helmet-haaste on jo Excel-taulukkona odottamassa ensimmäisiä lukemiani kirjoja. Goodreadsin lukuhaasteeseen lähden 25 kirjan tavoitteella, toivottavasti saan kuitenkin nostetua lukua vuoden edetessä.

Mitään tiettyjä kirjojakaan en ole suunnitellut lukevani, lukuunottamatta jo edellisessä postauksessa mainittua Holly Blackin The Wicked Kingiä. Sen lisäksi toivon pääseväni vihdoinki Leigh Bardugon Grisha-trilogian pariin.
Muuten tavoitteissa on lukea mahdollisimman omasta kirjahyllystä, koska tällä hetkellä kaikki kirjani eivät mahdu enää hyllyihin. Eli tilanne pitäisi saada taas hallintaan.

Erityinen kiitos keskiviikon talvimyrskylle, joka venytti matkan Jyväskylästä Helsinkiin yli seitsen tuntiseksi, sillä sen aikana sain kuunneltua pari kirjaa, ja muutenkin äänikirjainnostuksessa on tullut kuunneltua jo kuusi äänikirjaa tänä vuonna. Eli hyvältä näyttää!