sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Blogin syntymäpäivä!

Photo by Photos by Lanty on Unsplash

Jälleen kerran on tullut aika viettää blogini syntymäpäivää. Tänä vuonna tämä hetken mielijohde on ollut olemassa jo seitsemän vuotta, ja vaikka viimeiset kuusi kuukauttavat ovat olleet pariin viime vuoteen verrattuna masentavan hiljaisia, ei ole silti pelkoa, että olisin poistumassa kirjablogimaailmasta.

Mennyt vuosi on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä kirjojen luvun sekä bloggaamisen suhteen. Erityisesti viime vuoden puolella pääsin osallistumaan monenlaiseen tapahtumaan blogin ansiosta, ja tapaamaan paljon uusia sekä vanhoja tuttuja kirjapiireistä. Yritin postata aktiivisemmin Instagramiin, mutta se on hieman jäänyt kevään aikana. Olen kuitenkin edelleen innoissani sekä onnellinen kaikista ihmisistä ja tapahtumista, joihin olen tutustunut sekä osallistunut, ja toivon, että loppuvuosikin tulee olemaan huomattavasti hedelmällisempi kuin ensimmäiset kuusi kuukautta!

Olen kamppaillut oikeastaan tammikuun lopusta saakka lukujumin kanssa. Ehkä syy on lopputalvesta painaneessa koulustressissä, tai lukuähkystä, jonka viime vuoden sata luettua kirjaa aiheutti. Minusta on kuitenkin jo vähän aikaa tuntunut siltä, etten saa otettua kirjaa käteen, vaikka tilaisuuksia kyllä olisi, ja säätkin ovat olleet mitä mainioimmat. Netflix on myös vienyt suuren osan hyvästä lukuajasta.
Tilanne muuttui vielä vähän epätoivoisammaksi, kun muutama päivä sitten tajusin olevani 11 kirjaa tämän vuoden tavoitettani jäljessä, ja etten ole saanut luettua yhtäkään kirjaa omaan lukuhaasteeseeni.
Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, koska sain muutama päivä sitten vihdoin kuunneltua kirjan loppuun saakka, ja aloitettua vielä uudenkin heti siihen perään!

Aiempina vuosina olen käyttänyt huomattavasti enemmän aikaa tämän synttäripostauksen kirjoittamiseen, mutta tänä vuonna tämä taitaa jäädä tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjoitan tätä juhannusaattona, joten tekemistä riittää, ja toisekseen Brasilia - Costa Rica jalkapallopeli on alkamassa vartin kuluttua, mikä tarkoittaa television ääreen siirtymistä.

Hyvää tulevaa viikkoa siis kaikille, ja toivotaan, että minut tullaan näkemään blogipiireissä jatkossa hieman useammin :D

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kesäkuun lukumaraton postaukset!


Ensimmäiset ovat varmasti jo alkaneet vähintään fiilistelemään viikonlopun lukumaratonia, joten nyt on hyvä aika julkaista postaus, jonka kommentteihin voi sitten päivitellä oman koontipostauksensa tai ainakin maratoninsa lopputuloksen!

Itselläni jalkapallo saattaa mennä tänään vielä lukemisen edelle, mutta tarkoituksena olisi maraton aloittaa huomisillalla. Onnea kaikille, ja toivottavasti mahdollisimman moni maratoonari muistaa päivitellä tuloksensa :)

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesäkuun lukumaraton, 16.6.


Lukujumi ei ota lähteäkseen, joten mikä olisikaan parempi tapa yrittää karkoittaa se, kuin kesän ensimmäinen lukumaraton! Itse olen aiemmin lähtenyt maratoonaamaan kaikki tai ei mitään asenteella, eli yleensä en lue ollenkaan tai sitten 24 tuntia kuluu pelkästään kirjallisuuden parissa. Ihan näin radikaalisti ei kuitenkaan muiden kesää tarvitse aloittaa :D

Kertauksen vuoksi, maratonin säännöt ovat:
Lukuaikaa on 24 tuntia
Josta ainakin osan tulee sijoittua 16. päivälle (eli voit aloittaa perjantaina ja lopettaa lauantaina, tai aloittaa lauantaina ja lopettaa sunnuntaina.)
Taukoja saa toki pitää, mutta ne lasketaan mukaan lukuaikaan.
Kaikki lukeminen lasketaan, oli kyseessä sitten perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot tai äänikirjat.

Ilmoittautuminen tapahtuu tämän postauksen kommenteissa, ja 15.6. julkaistavan postauksen kommentteihin voi ilmoittaa maratoninsa lopputuloksen, tai esimerkiksi linkin maratonia käsittelevään postaukseen, josta tuloksen näkee :)
Someen lukumaratonista postaillessa kannattaa käyttää hashtagiä #lukumaraton, jotta muutkin osallistujat löytäisivät postaukset.

Lukumaratonin ensikertalaiset voivat käydä vilkaisemassa esimerkiksi tunnisteen Lukumaraton takaa löytyviä koonti- ja maratonpäivityspostauksia, jos konsepti on vieras, tai ei ole aivan miten luku-urakasta kannattaisi raportoida! 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kuulumisia pitkästä aikaa!


Elossa ollaan! Olisin voinut tietty helmikuussa ilmoittaa tulevasta katoamisesta, mutta mitäpä turhia. Maaliskuussa siis järjesteltiin Jyväskylässä Historian opiskelijain liiton kevätseminaari, joka vei aikalailla kaiken ajan (ja voimat). Sen jälkeen palautuminen edes tavalliseen kouluarkeen vähän venyi, jonka jälkeen iski kesätyöstressi, ja löysin Netflixin pitkästä aikaa, joten kirjoja ei ole juuri viime aikoina tullut luettua.

Tällä viikolla olen lähinnä lomaillut Helsingissä, ja saanut kesätyöpaikan (yksi stressin aihe vähemmän!!). Sen lisäksi loppuviikkoa on piristänyt hoitokoira, eikä ihan nurkan takana kolkutteleva Vappukaan tunnelmaa ainakaan latista. Vielä on muutama koulujuttu hoitamatta, joten uusia postauksia en uskalla kuitenkaan luvata ennen toukokuuta.
Nyt olenkin uskaltanut vihdoin ja viimein suhtautua varovaisen optimistisesti jälleen tähän blogin aktivoitumiseen, eikä Goodreadsin lukuhaasteenkaan kiinni otaminen tunnu enää yhtä ahdistavalta kuin aiemmin (vaikka olen kolme kirjaa jäljessä). Vaikka molemmat ovatkin edelleen aikalailla suunnitelmien tasolla, se on enemmän kuin aiempaan pariin kuukauteen. 

Ensimmäisenä askeleena onkin Netflixin ja Youtuben hylkääminen, ja sen ajan käyttäminen lukemiseen. Tilasin tänään uudelleen Audiblen Romance Packagen, joka ainakin vuoden vaihteessa innosti lukemaan useamman kuin yhden trash romantiikkaromaanin. Joten ehkä se toimii tälläkin kertaa, ja saa minut tarttumaan jälleen kirjoihin.
Samalla, kun etsin jotain uutta blogattavaa, viime vuodelta, sekä tammi-helmikuulta on rästissä vielä useampi bloggaus. Eli tekstejä on luvassa, kunhan vaan saan itseäni niskasta kiinni.

Ja ei huolta kaikki ihanat kommentoijat, lupaan vastata kommentteihin mahdollisimman pian!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Aki Parhamaa & Anders Vacklin: Sensored Reality - Beta

Sain kunnian lukea Aki Parhamaan ja Anders Vacklin kirja Beta etukäteen osana Tammen blogirinkiä, samaan tapaan kuin viime syksynä Muistojenlukijan kanssa. Viime aikaiset kiireet koulun kanssa ovat kuitenkin verottaneet aikaa blogilta, ja sain nyt vasta, vihdoin ja viimein julkaistua tämänkin postauksen!

* * * * *
Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.
Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...
* * * * *
Vaikka e-kirjat eivät edelleenkään ole suosiossani, Betan lukeminen tuli juuri sopivaan saumaan kaikkien koulukiireiden keskelle. En ole vähään aikaan ehtinyt lukemaan nuorten kirjoja, joten siinäkin suhteessa tämä oli ihan tervetullutta vaihtelua kurssikirjojen ja artikkeleiden joukkoon.

On aina hauska lukea uutta kotimaista nuortenkirjallisuutta, vaikkei sen aihe aina osuisikaan ihan omien mieltymysten kanssa yhteen. Ja juuri sellainen kirja Beta minulle on. Videopelit, tai tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat eivät ole oikein sellaisia, mitä luen jatkuvasti, tai joiden äärelle hakeudun kerta toisensa jälkeen. Varsinkin ensimmäinen on hyvin vieras aihe minulle muutenkin, ellei lukioaikana Assassin's Creedin äärellä vietettyjä tunteja lasketa. Parhamaan ja Vacklinin kirja onkin ehkä parhaimmillansa silloin, kun sitä lukee sellainen, joka innostuu kirjan aiheista.

Betan lukeminen sujui pääasiassa minulta joutuisasti, ja pidin tarinaa ihan viihdyttävänä, huomasin muutaman epäkohdan, jotka melkein aiheuttivat jumiutumisen kirjan tietyissä kohdissa. Ensinnäkin päähenkilö Bugi on kirjoitettu ehkä hieman "sukupuolettomasti", ottaen huomioon, että hahmo kuitenkin on selvästi naispuoleinen. Tämä ei välttämättä häiritse muita lukijoita läheskään yhtä paljon, kuin minua, sen verran pienestä viasta on kuitenkin kysymys. Toinen hieman ontuva asia on, kuten yleensä nuorten kirjoissa, että maailmaa kohdannutta ilmastokatastrofia (eli vedenpaisumusta), ja sen aiheuttamia seurauksia yhteiskunnassa ei oikein selitetä kunnolla. Vertaan näitä usein Margaret Atwoodin Orjattaresi kirjaan, jossa uusi yhteiskuntajärjestys on selitetty uskottavasti ja alusta loppuun. Sitä kaipaisin muutenkin nuortenkirjoihin enemmän.

Muuten Beta on kuitenkin pääasiassa ihan hyvä kirja, ja vaikka en itse koukuttunutkaan tarinaan aivan täysin, uskon se purevan paremmin kohdeyleisöönsä. Pidin kovasti vedenpaisumusideasta, Meri-Tokiosta ja Helsingin kaupunkisaaresta, sekä siitä, että näinkin (vanhanaikaisesti ajateltuna) poikamaisen aiheen omaavassa kirjassa on naispäähenkilö. Virkistäviä uusia tuulia siis!

Kuten aina, olen tavallaan kiinnostunut lukemaan miten kirja jatkuu, mutta toisaalta, kun tietää kykyni lukea sarjoa loppuun, epäilen palaanko enää tämän sarjan ääreen.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2018
Tammi
314 sivua
Kustantajalta
Suomeksi

torstai 22. helmikuuta 2018

#hyllynlämmittäjä2018


Viime vuonna Sivumennen-podcast järjesti ensimmäistä kertaa lukuhaasteen, jossa on tarkoituksena lukea 12 sellaista kirjaa, jotka ovat omassa hyllyssä pidemmän aikaa odotelleet. Viime vuoden osallistumiseni karahti kiville heti alusta saakka, kun en koskaan päässyt edes siihen pisteeseen, jossa olisin valinnut luettavia kirjoja.
Tänä vuonna päätin ottaa haasteen todella vastaan, ja koota pinoni ihan järkevässä ajassa vuoden alussa. Kuva pinostani on ollut jo pidemmän aikaa Instagramissa, mutta nyt, melkein kaksi kuukautta vuoden alun jälkeen, on vihdoin tullut aika tarkemmin esitellä se laajemmin.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyllyssäni pidempää kuin puolitoista vuotta, ja suurin osa niistä on hankittu sellaisina "tän mä haluan lukea asap" hankitoina. Kuten yleensäkin, eihän sellaista asap-lukemista todellisuudessa kovin usein tapahdu, ja lukuunottamatta hyvin pientä prosenttia, must read hankinnat jää odottelemaan parempaa huomista hyllyyn. Niin kuin näille kirjoille on tapahtunut.

Lukematta jäämisen lisäksi osalla kirjoista on muitakin yhdistäviä syitä, miksi niitä ei ole tullut luettua, ja päätin esitellä nämä kriteerit tässä samalla.

Monta kertaa kesken jääneet

Nimensä mukaisestikin näiden kirjojen kanssa olen kamppaillut jo pidemmän aikaa. Useassa tapauksessa en ole päässyt pariakymmentä sivua pidemmälle, ja jonkin kirjassa ei vaan ole inspiroinut jatkamaan eteenpäin kaikesta huolimatta. Tämähän ei ole välttämättä merkki huonosta kirjasta, vaan merkki siitä, että lukuflowni ei ole sopinut juuri siihen kirjaan. Pinosta näitä kirjoja ovat Tahereh Mafin Shatter Me, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, 
Maria Turtschaninoffin Maresi ja Heather Demetriosin I'll Meet You There.

"Pelottavat" kirjat

Nyt ei puhuta Stephen King tyyppisestä pelottavuudesta, vaan pikemminkin sellaisia, joiden lukeminen jännittää. Onko lukukokemus niin raskas, ettei pysty lukemaan mitään moneen viikkoon, onko kirja hyvä ollenkaan vai joudunko pettymään kaiken hypetyksen takia. Näillä ehdoilla valittuja kirjoja ovat: Philip Gourevitchin We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed with Our Families, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia sekä Erika Johansenin The Queen of the Tearling. 

Hyllyssä monta vuotta olleet

Tämä otsikko on aikalailla itsensä selittävä. Monet näistä kirjoista on vähintään kolme vuotta sitten ostettuja, vanhimmat ovat olleet hyllyssäni (jos en väärin muista) kuusi vuotta. Joten ehkä olisi vihdoinkin aika lukea nämä pois tieltä, ja joko rakastua niihin tai laittaa ne kiertoon. Tässä vaiheessa näiden kirjojen lukeminen tuntuu melkein enemmän velvollisuudelta, kuin huvilta. Mikä ei ole koskaan ideaali lähtökohta kirjan lukemiseen. Velvollisuuksiani ovat: John Greenin The Fault in Our Stars, Rick Yanceyn 5. Aalto, Erin Morgensternin Yösirkus, Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki sekä Katie McGarryn Nowhere but Here.

* * * * *
Haasteen edistymistä voi seurata joko blogin haasteet-sivulta, tai kuukausittaisista koonneistani, joihin listaan aina haasteiden etenemistä sen kuukauden osalta!

Löytyykö meidän Hyllynlämmittäjistä samoja kirjoja? Mitkä kirjat sinun pitäisi vihdoin lukea vihdoinkin pois hyllystäsi?







maanantai 19. helmikuuta 2018

Matti Rönkä: Yyteet


Tuntematon sotilas-teema blogissani jatkuu vielä tämän postauksen verran, jonka jälkeen en mainitse koko teosta ennen kun olen itse lukenut sen. Jos joskus siis luen.

* * * * * 
Miltä Tuntematon sotilas näyttäisi, jos sen päivittäisi vuoteen 2016 ja työpaikalle?
Ville Koskela toimii esimiehenä pienessä IT-firmassa, Varma-Datassa. Koskela on company man, joka työpaikan juhlissa viihtyy ennemmin oman tiimin kuin johdon pöydässä. Vanhan toimarin vetäytyessä paikalle ilmestyy moderni johtaja Lammio. Pian ei firman pakuja enää niin vain lainailla eikä kahvia kannella pahvimukeissa omille työpisteille. Pienten arjen taistelujen taustalla vilahtelee kuitenkin koko ajan kaksikirjaiminen peikko, YT. Osa porukasta kestää, osa karkaa, kaikki eivät selviä hengissä loppuun saakka. 
* * * * *
Matti Röngän Yyteet oli varmasti yksi hauskimmista kirjoista, jonka luin viime marraskuussa. Odotukset olivat korkealla, kun aloitin, ja kerrankin ne odotukset myös ylitettiin. Olen ehkä vähän innoissani tästä kirjasta edelleenkin, koska jos jostain pidän, niin modernisoinneista ja uudelleenkerronnoista. Tässä tapauksessa kiinnostustani ehdottomasti lisäsi se, että Tuntematon sotilas on monelle niin pyhä, että on oikeastaan hauska nähdä miten se saadaan vääntymään 2010-luvun yritysmaailmaan.

Koska oma Tuntematon tietämykseni on rajallinen, oli hyvä, että luin Yyteet melkeni heti elokuvan nähtyäni. En muuten välttämättä olisi pysynyt kaikissa hahmoissa perässä, mikä on itseasiassa aika olennaista tätä kirjaa lukiessa. Väinö Linnan konekiväärikompania solahtaa yllättävän kivuttomasti IT-firmaksi, ja hahmotkin löytävät omat paikkansa johtokunnasta sekä työpöytien äärestä. Itse pidin siitä, että tapahtuma-ajaksi on valittu 2016, eikä 2000-luvun alun kukoistava yritys.

Kirjan keskeiset hahmot ovat oikeasti todella sympaattisia, ja heidän fiiliksiä sekä tekoja ymmärsi todella hyvin. Vaikka välttämättä samaa mieltä heidän kanssa ei ollut, silti jotain samaistumispintaa kuitenkin on. Ehkä ihmistyypit, joita sivuilla esiintyy, ovat hyvin samanlaisia niihin, joita jokainen tapaa omasa arkielämässänsä jatkuvasti. Tervetullut lisä on naispuoliset hahmot. Riitta Oja, Rocca ja Suzy, ovat kaikki edelleen ihan tunnistettavia hahmoja, vaikka nimet ja sukupuolet ovatkin vaihtuneet!

Yyteiden genre on minulle ehkä hieman vieraampi, joten en tiedä, olenko paras henkilö kommentoimaan sitä, mutta mielestäni kirjan yhteiskunnallinen kommentointi osui hyvin kohdallensa. Toki aihe varmasti puhtutelee enemmän sellaista, joka on itse ollut työpaikallaan samanlaisessa tilanteesa tai tuntee toimistotyötä paremmin. Silti opiskelijanakin osaa tunnistaa viime vuosien uutisoinnin perusteella, mitä tässä nyt kommentoidaan.

Yyteet  on todella helppo kirja lukea, jonka juoni on yksinkertainen ja yllättävän arkinen. Se on kuitenkin hyvin tarkkaa kommentointia työyhteisöistä, ja käsittelee huumorin kautta viime vuosina monia koskettanutta ilmiötä. Kun mukaan vielä onnistuneesti sekoitetaan jotain niinkin perisuomalaista kuin Tuntematon sotilas ja IT-firma, syntyy hauska ja koskettava kokonaisuus, joka kuvaa yhteiskuntaamme erittäin hyvin. Olen suositellut tätä kirjaa paljon, ja suosittelen sitä edelleenkin kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella :D

* * * * *
Julkaisuvuosi 2017
Gummerus
251 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Gummerus

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän lukumaraton


Ystävänpäivän lukumaraton on täällä taas, johon itse osallistun mukaan jo toista kertaa! Viime vuoden lukemisista voit lukea täältä. Viime vuonna luin melkein 800 sivua, mutta suhtaudun epäilevästi siihen saavutanko samaa, sillä viime aikaiset maratonini ovat olleet ehkä hieman floppeja. Tänäkin vuonna maratoonaan Suomen kirjasäätiön Lukurauhan päivänä.

Ystävänpäivän lukumaraton on 24 tunnin lukumaraton, ja sitä hostaa tänä vuonna Kirjavarkaan tunnustuksia-blogi! Säännöt sekä ilmoittautuminen löytyy edellisen linkin takaat:)

Maratonin edistymistä voi tuttuun tapaan seurata tässä postauksessa, sekä Twitterissä että Instagramissa! Luultavasti kahdessa jälkimmäisessä hieman vähemmän.

11.2., klo 12:35
Maraton alkoi osaltani noin viisi minuttiia sitten, ja ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Samantha Shannonin kirja The Bone Season, jota kuuntelen äänikirjana. Vaikka päätin tämän maratonin tavoitteeksi asettaa fyysisten kirjojen lukemisen, päätin lähteä kuuntelemaan ensimmäistä kirjaani, jotta saisin hieman asuntoani siivottua. On huomattavasti mukavampi lukea, kun lukunurkkauksen nojatuoliin mahtuu istumaan :D
Tarkkoja suunnitelmia maraton kirjoista ei ainakaan vielä ole, mutta eiköhän seuraavat tunnit paljasta, mihin suuntaan sitä ollaan menossa!

18.2.
Jos aiemmat lukumaratonit on ollut minun osaltani floppeja, niin tämä maraton oli sitä sitten ihan uudella tasolla. Ehdin kyllä kuunnella ihan kiitettävästi valitsemaani äänikirjaa, mutta lopulta päädyin viettämään monta tuntia kavereiden kanssa ja laskiaispullia leipoen. Eli virallisesti sanoisin keskeyttäneeni tämän joskus puolinvälin tietämillä. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...
(The Bone Seasonia kuitenkin kuuntelin noin 11 tuntia)

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Toinen tuntematon


Kun marraskuussa kävin katsomassa uuden Tuntemattoman elokuvissa, en osannut odottaa, että se herättäisi uteliaisuuteni tähän kaikkien tuntemaan klassikkoon. Alkuperäiseen kirjaan en ole lukion toisen luokan jälkeen uskaltanut koskea, mutta Sotaromaani odottelee hyllyssä ja luettuna on nyt Toisen tuntemattoman lisäksi myös Matti Röngän Yyteet.

* * * * *
Siinä missä Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ikoninen sotaromaani miesten koettelemuksista ja tunteista sodassa, pyrkii Toinen tuntematon -antologia vastaavasti kartoittamaan tuntoja kotirintamalta ja naisten käymästä sodasta. Vaikka naisten näkökulma on keskiössä, tuodaan tarinoihin myös muita kotirintaman ja rintaman ihmisiä.
Mukana on yli kaksikymmentä nykykirjailijaa Joel Haahtelasta Hanna Weseliukseen. Jokainen heistä on saanut tehtäväkseen kirjoittaa yhdestä Tuntemattoman sotilaan naishahmosta itsenäisen novellin.

* * * * *
Toinen tuntematon on ideana todella hyvä. On hauska nähdä, miten eri tavoilla tämän hetken kotimaiset huippukirjailijat ovat lähteneet lähestymään aihetta. Ennakko-odotukseni olivat korkealla, sillä Tuntematon sotilas on hyvin miehinen tarina sodasta, ja tämä toteutustapa kuulostaa kiehtovalta. En tunne kovin hyvin kotimaisia sotakirjallisuutta, mutta sanoisin Toisen tuntemattoman olevan tervetullutta vaihtelua kirjojen näkökulmaan ja sodan kokijoihin. Siksi, vaikka moni novelleista edes jollain tasolla onnistui vaikuttamaan, jäin kaipaamaan hieman enemmän.

Novelleista suurin osa on mielestäni ehkä hieman synkkiä, kuinka kotirintamalla vain kärsittiin ja huolehdittiin rintamalla olevasta, ja joka sitten kuitenkin lopulta kaatuu. Useammassa kuin yhdessä novellissa pappi astelee kohtalokkaasti kohti kotitaloa. Tämä tietenkin oli ennalta tiedossa, sillä on totta, että Väinö Linna on surutta tappanut varmaan enemmän päähenkilöitä kuin George R.R. Martin. Mutta silti. Toinen tuntematon muistutti minua pitkästä aikaa siitä, miksi en ole kovin suuri sotaviihteen ystävä. Kaipaisin enemmän iloisia kotiinpaluita ja onnellisia tunteita. Vaikka sota on pelkästään kärsimystä, ei kaikki aina pääty kurjuuteen. Sitä mielestäni Toinen tuntematon olisi kaivannut hieman enemmän.

Tätä on muissakin blogeissa mielestäni pohdittu, mutta olisiko novelleja voitu kirjoittaa vielä enemmän naisista. Monessa novellissa tuntui, että niissä kerrottiin itseasiassa alkuperäisten hahmojen menneisyydestä tai luonteesta naiskertojan silmin. Ehkä luin kirjan liian tiiviisti parilla istumalla, jonka takia monet novelleista on nyt puuroutunut yhdeksi möykyksi.

Kaikesta huolimatta, moni novelleista kosketti. Herkistelijä kun olen, niin saatoin puolet ajasta olla vain todella surullinen, ja sen takia kaipasin hieman iloisiakin ihmisiä kirjan sivuille. Nyt, kun hieman pidemmän tauon jälkeen selasin omia suosikkejani uudelleen esille, teksi iski ihan uudella tavalla. Pidin Toisen tuntemattoman monipuolisuudesta, kaikilla kirjailijoilla on toisistaan erottuvat tyylit, mikä tekee lukemisesta myös jännittävää. Yksikään novelli ei lopulta ole toisen kanssa samanlainen. 
Omat suosikkini ovat ehdottomasti Tuomas Kyrön Vaadi aina enin itseltäsi, Venla Hiidensalon Sydän on vasemmalla (ihan vaan jo nimen takia) sekä Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle, joka jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni aiheensa vuoksi.

Toinen tuntematon on nopea yhden illan urakka, vaikka suosittelen ehkä lukemaan sitä hieman pienemmissä pätkissä. Tämä on varmasti kaikille mielenkiintoinen lukukokemus (ei ainoastaan naisille, vaikka naisia käsitteleekin), tosin valitettavasti ehkä huomattavasti mielekkäämpi Tuntemattoman sotilaan tunteville.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2017
WSOY
376 sivua
Kustantajalta
Suomeksi

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammikuun koonti & helmikuun suunnitelmat

Kyseessä helmikuun TBR, tammikuun kirjoista ei kuvia kannata ottaa, kun suurimman osan kuuntelin äänikirjana

Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin, ja takana on melkein kiireiset neljä viikkoa. Tuntuu siltä, kuin aikaa olisi kulunut paljon enemmän, kun olen matkustanut aktiivisesti Helsingin ja Jyväskylän väliä, lomaillut, ollut koulussa ja täyttänyt kalenteria kevään menoilla. Lähin kokeilemaan sokeritonta kolmea viikkoa, ja ilokseni onnistuin pitämään lupauksestani kiinni (ainoastaan vaalikahvien pulla oli poikkeus)!

Vaikka tammikuu on tuntunut tapahtumarikkaalta, seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan huomattavasti hektisempiä. Sen takia olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsen aloittamaan helmikuun peräti kaksitoista kirjaa Goodreadsin haasteeseen luettua (75 kirjaa kun on tavoitteena).

Tammikuun luetut olivat:

See Jane Score, Rachel Gibson
The Failing Hours, Sara Ney
Paper Girls, Vol. 1, Brian K. Vaughan
Shooter, Dahlia West
Unmaking Hunter Kennedy, Anne Eliot
Aino Sibelius - Ihmeellinen olento, Jenni Kirves
Geekerella, Ashley Poston
Avaruuskissojen leikkikalu, Susinukke Kosola
Elämän A ja Ö, Arno Kotro & Jenni Pääskysaari
The Cruel Prince, Holy Black
When Dimple Met Rishi, Sandhya Menon
Spleenish, Ulla Donner

Alkukuusta kuuntelin vielä joulun innoittamana romantiikkakirjoja, enkä kovin kauas niistä päässyt, kun kuuntelin loppukuusta vielä pari YA-romanssia siihen päälle. Koulun alun aikoihin yritin keskittyä ohuempiin kirjoihin, ja The Cruel Prince ajoi minut lopullisesti takaisin YA-fantasian pariin. Sormet syyhyten odotan, että pääsisin niiden kimppuun, mutta muutama kirjaston kirja ja arvostelukappale täytyy priorisoida ennen Sarah J. Maas lukumaratonia :D

Helmet-lukuhaasteeseen sain täytettyä seuraavat kohdat:
10. Ystävän tai perheenjäsenen valitsema kirja - Avaruuskissojen leikkikalu (kiitokset suosituksesta menee bookishteapartyn Katrille ♡)
11. Kirjassa käy hyvin - When Dimple Met Rishi
22. Viittauksia populaarikulttuuriin - Geekerella (Erityisesti Star Warsin tai Star Trekin tuntijalle oikea viittausunelma)
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta - Aino Sibelius (Sibeliuksen sävellystyö on keskeisessä osassa kirjassa)
sekä 
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja - The Cruel Prince
Tilanne on siis tammikuun jälkeen 5/50

Helmikuun suunnitelmat ovat itseasiassa minulla pelottavan selvät. 

Tarkoituksena on nyt lukea pois alta kourallinen loppuvuoden aikana kertyneitä arvostelukappaleita, jonka jälkeen sukellan (ainakin melkein) pääedellä takaisin YA-kirjojen pariin. Ihan jo vaan sen takia, että huomenna alkaa ensimmäinen pitämäni lukuhaaste (Ilmoittautuminen täällä ja haasteeseen osallistujat sekä lisätietoa täältä)!
Itse lähden kokeilemaan haasteen lukemista sokkona, eli en valitse kirjoja etukäteen, joten tekemistä bingon saamiseen riittää. Samalla kuitenkin hyllystä löytyy vielä kiitettävä pino muutakin lukemista, ja kuten postauksen alusta näkyy, helmikuun lukupino on vähintäänkin kunnianhimoinen.
Helmikuun alukuun sattuu sopivasti Ystävänpäivän lukumaraton, ja Instagramissa osallistun @anniinasbooks'in järjestämään #februarybooks18-haasteeseen. Luvassa on myös viime vuodelta vielä muutama rästipostaus, sekä #hyllynlämmittäjä2018 pinoni esittely, joka tammikuussa vilahti ainoastaan Instagramin puolella.

Samalla mukaan pitäisi mahduttaa opiskelijajärjestön risteily, ainakin muutamat bileet, ainejärjestön hallituksen velvollisuudet, ainakin neljä Helsingin reissua ja yhden seminaarin järjestäminen, sekä hiljalleen kertyvät koulutehtävät ja ryhmätyöt.
Eli tulevalle kuulle tekemistä riittää niin arkielämässä kuin kirjojenkin parissa :D

lauantai 27. tammikuuta 2018

Sture Lindholm: Vankileirihelvetti Dragsvik

Yksi kirjamessuilla bongatuista mielenkiintoisista uutuuksista oli Sture Lindholmin vastasuomennettu Vankileirihelvetti Dragsvik, jota useampi kuin yksi ihminen tuntui tutkailevan Atenan pisteellä. Siitä huolimatta, että opiskelen historiaa niin tiedän ihan hävettävän vähän sisällissodasta, sekä ylipäätään vuosien 1917-18 tapahtumista. Joten haastoin itseni tänä vuonna perehtymään asiaan hieman enemmän, ja lukemaan siihen liittyvää kirjallisuutta. Tässä niistä siis ensimmäinen.

* * * * *
Dragsvikin kasarmille oli ahdettu yli 8 000 ihmistä odottamaan pääsyä oikeuden eteen. Kesäkuukausien aikana ahdas, syöpäläisten riivaama kasarmi oli pätsi, jossa vangit kärsivät nälästä ja puutteellisesta hygieniasta sekä olemattomasta sairaanhoidosta. Heinäkuussa työnnettiin ruumis- kärryillä joka päivä yli kolmekymmentä kuollutta kiireesti kaivettuun joukkohautaan.
Suomen valtio ja valkoiset voittajat yrittivät pitkään sivuuttaa Tammisaaren katastrofin. Kauhutarinat torjuttiin liioitteluna, vaikka tilanne leirillä oli pahempi kuin kukaan ulkopuolinen osasi kuvitella: siellä oli Suomen leireistä ylivoimaisesti korkein kuolleisuus. Kun Tigerstedtin raportti vuoti Ruotsiin, kansainvälinen skandaali oli väistämätön. 
Miksi Dragsvikin kurjuus paheni hallitsemattomaksi joukkokuolemaksi? Keitä leirille tuotiin, ketkä pääsivät kotiin? Ketkä tapettiin, ketkä jäivät henkiin – ja ketkä tappoivat?
* * * * *
Sisällissodan alkamisesta tulee tänään kuluneeksi sata vuotta, joten mikäpä sen parempi päivä julkaista tämä postaus. Luin tämän kirjan jo vähän aikaa sitten, se on jäänyt mieleeni, sisällönsä sekä ulkomuotonsa vuoksi. Vaikka Lindholmin kirja vaikuttaa hieman pelottavalta, se on itseasiassa yllättävän nopealukea. Kirjassa on paljon kuvia, lainauksia alkuperäisaineistoon sekä esimerkiksi taulukoita. Vertailukohteena voisi pitää Bea Uusman Naparetkeä, joka tosin on huomattavasti visuaalisempi, mutta jotain samaa mielestäni näissä kirjoissa kuitenkin on.

Dragsvikin vankileiri on juuri sopivan spesifi aihe tämän tyyppiselle kirjalle, ja ehkä helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi Sisällissodan pikkujättiläinen. Kirjassa alustetaan hyvin venäläisen kasarmin perustamista Tammisaaree, sekä sisällissodan alkua, joten hukassa olevakin lukija kyllä ymmärtää mistä on kyse. Pääpaino on silti itse vankileirissä, sen oloissa ja suureen kuolleisuuteen johtaneissa syissä.

Lindholmin kirjasta näkyy hyvin selvästi, että taustatutkimusta on tehty paljon, ja aiemman tutkimuksen vähyys aiheesta tietenkin korostaa työn määrää. Alaa opiskelevana on pakko kiitellä kirjan loppuosaa, jossa hyvin lähdekriittisesti analysoitiin ja suoranaisesti kritisointiin aiempia teoksia Dragsvikin vankileiriin liittyen. Lindholm onnistuu hyvin perustelemaan lähteitä avuksi käyttäen, minkä tyyppistä virheellistä tietoa kirjoissa on esitetty, ja ainakin näin lukijana perustelut vaikuttivat myös ihan uskottavilta.

Hyvää historian tutkimusta on aina ilo lukea, ja vaikka huomaan jatkuvasti kaipaavani kunnollisia lähdeviitteitä (sellaisia, joita ei ole karsittu ja jotka löytyvät sivun alareunasta), tässä kirjassa se ei häirinnyt läheskään niin paljon. Lindholmin kiinnostus aiheeseen paistaa tekstistä läpi, kuten myös tutkimukseen käytetty aika. Suomennoksessa on joissain kohdissa hieman kömpelyyttä, mutta yleistä lukukokemusta se ei kuitenkaan haittaa.

* * * * *
Lägerhelvetet Dragsvik
Jukaisuvuosi 2017
Atena
300 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Atena

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Miikka Niiranen & Pekka Salminen: Sä maksat

Myönnän, että tiesin tästä kirjasta hyvin rajallisesti, kun aloitin sen lukemisen. Jos olisin lukenut tämän tänä vuonna, olisin voinut laittaa sen Helmet-haasteen kohtaan Kirja ei ole mukavuusalueellasi. Vaikka pyrin lukemaan monipuolisesti, tämän tyyppiset realistiset, parikymppisten lähiöseikkailut eivät välttämättä ole ensimmäinen vaihtoehto listallani. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi kirjamessuilla siinä määrin, että päätin kokeilla vaihteeksi jotain uutta.

* * * * *
Sä maksat on raa´an realistinen romaani helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä.Kaikki pinnat on tehty maalattaviksi. Tärkeintä on, että oma kädenjälki näkyy ympäri kaupunkia. Jännityksestä purkautuva adrenaliini ja jointti yhdessä ystävien kanssa. Parasta.
Ja putsauksesta aiheutuvat kulut maksat sinä.
* * * * *
Sä maksat on Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen ensimmäinen kirja. Se on kuvaus Helsingissä asuvien parikymppisten miesten elämästä. Itse kuulin kirjasta ensimmäisen kirjamessuilla Kirja-Kallion keskustelun yhteydessä. Aiheena oli poikien lukeminen, ja ehkä keskustelu ei ollut parasta PRää minulle kirjasta. Suhtauduinkin suhteellisen ennakkoluuloisesti . Samalla olin kuitenkin utelias näkemään, mistä todella on kyse. Ja ehkä alkuajatusteni takia osa kirjasta paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi.

Ensinnäkin pidin puhekielestä, jolla Sä maksat on oikeastaan kokonaan kirjoitettu. Se kulkee johdonmukaisesti läpi koko kirjan, ja tuo mukavasti elävyyttä päähenkilöihin. Enkä voi olla ihailematta sitä, että Niiranen ja Salminen ovat jaksaneet kirjoittaa kirjan puhekielellä, koska siinä on 266 sivua mahdollisuuksia unohtaa pysyä samassa kaavassa.
Toisena tietenkin tunsin helsinkiläissydämeni paikoitellen sykkivän vahvasti, kun tunnistin suurimman osan tapahtumapaikoista (ja bussilinjoista), jotka tunnen kuin omat taskuni, kun kirjan tapahtumat sijoittuvat omille kotikulmilleni. Toki tämä on hieman turhaa name droppausta ulkopaikkakuntalaisille, mutta ainakin huomaa, mistä kirjailijat ovat kotoisin. 

Kirjassa on vain muutama naishahmo, ja vaikka muutamissa kohdissa päähenkilöt puhuvat jotenkin hieman "herkemmin" tyttöystävistään tai säädöistään, on kirjassa kuitenkin mielestäni omaan makuuni ronskina äijähuumorina pidettävää naiskuvaa. Heti alussa yhtä naishahmoista kuvaillaan se heittää samanlaista läppää kuin mekin ja sietää ronskejakin juttuja. Ehkä ylitulkitsen liikaa, mutta vähän "sä et oo samanlainen kun muut tytöt"-fiilis jää.
Saatoin Kirjamessuilla hieman nyrpistää nenääni, kun naiskuvan tullessa puheeksi (kommentti oli suuntaan naisista puhutaan vain tulevina tai menneinä panoina), Niiranen ja Salminen puolustivat sitä sillä, että sellasia ajatuksia heillä oli saman ikäisinä. Vaikka ymmärrän heidän tarkoituksensa realistisuudesta, olisin kaivannut kirjaan niiden perinteisten sukupuoliroolien ja maskuliinisuuden rikkomista. Jäin miettimään, olisiko kirjassa voinut tarjota mallin kunnioittavasti käyttäytyvästä nuoresta miehestä. Vai karkoittaako sellainen hahmo nuoret lukemasta kirjaa? Ehkä olen liian paljon lukenut, etten näe tätä asiaa kohdeyleisön silmillä.

Uskon, että Sä maksat tavoittaa yleisönsä, joka ei kyllä tässä tapauksessa ollut minä. Kirjan tarina on mielestäni ihan okei, ei mitenkään kovin maailmaa mullistava, ja mielestäni aika realistinen näkemys Pohjois-Helsingisä kasvaneista parikymppisistä. Olisin kaivannut hieman enemmän kehitystä päähenkilöihin, että kirjan tapahtumat olisivat opettaneet heille vähän enemmän. Loppujen lopuksi ajatuksissani syntyi vähän liian usein "pojat on poikia"-fiilis, joka ei puhuttele minua millään tasolla.
Plussa pisteitä kuitenkin siitä, että äänikirjan on lukenut kirjailija itse!

* * * * *
Julkaisuvuosi 2017
Johnny Kniga
266 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Johnny Kniga

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

YA-lukuhaaste 1.2.-1.8.2018




Puolisen vuotta sitten Twitterissä pyörittelin ajatusta YA-lukuhaasteesta, joka sitten hautautui kaikkien muiden kiireiden ja menojen alle. Loppuvuodesta huomasin jättäneeni nuorten aikuisten kirjat melkein täysin tauolle, joten nyt on aika toteuttaa tämä haaste! Sekä oman lukuinnostuksen lisäämiseksi että muiden mahdollisen YA-innostuksen kasvattamiseksi :D
Young adult literature is not classic literature written by dead white men
- Dr Faith A. Wallace
YA?
Lyhenne tulee sanoista Young Adult Literature, eli suoraa suomeksi käännettynä nuorten aikuisten kirjallisuus. Internetistä löytyy mitä erilaisempia selityksiä sille, mitä tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa, joten yritetään pitää se yksinkertaisena tätä haastetta ajatellen.
YA on siis kirjallisuutta, joka on suunnattu hieman varttuneemmille teineille ja melkein aikuisille. Yleensä kirjan päähenkilö on 15 ja 19 ikävuoden välillä, ja kirjassa käsitellään ainakin jollain tavalla nuorten elämää koskettavia ongelmia ja teemoja.
Onneksi nykyään on hyvin kattavia listauksia siitä, mitkä kirjat lasketaan nuorten aikuisten kirjoiksi ja mitkä ei! Postauksen loppuun olen vinkannut hyödyllisiä paikkoja, mistä kannattaa lähteä etsimään luettavaa, jos YA ei ole aivan niin tuttua.

Ohjeet:
Kyseessä on bingotyyppinen lukuhaaste. Olen koonnut 6x6 kokoisen ruudukon, josta olisi tarkoitus lukea bingon sääntöjen tapaan kuusi peräkkäistä haastekohtaa. Itseä voi haastaa lukemaan tietenkin enemmän kuin kuusi kirjaa, jos YA vie mennessään, mutta kuuden kirjan lukeminenkin on hyvä saavutus.

- Haasteen ajankohta on 1.2.-1.8.2018, eli lukuaikaa on kuusi kuukautta (yhden bingon tavoittelijoille tämä tarkoittaa yhtä YA-kirjaa kuukaudessa).
- Vaikka kyseessä onkin bingo, kirjat voi toki suunnitella etukäteen. Lisää haastavuutta tähän saa, jos lukee kirjat "sokkona", ja toivoo saavansa bingon jossain vaiheessa.
- Samaa kirjaa ei saa käyttää useammassa haastekohdassa
- Haasteen hashtag on #YAhaaste2018, jolla on helppo seurata muiden etenemistä!
- Kaikki lukijat, niin blogilliset kuin blogittomatkin ovat tervetulleita mukaan, ilmoittautuminen tapahtuu tämän postauksen kommenteissa. 
- Haasteeseen voi tietenkin ilmoittautua vielä sen alkamisenkin jälkeen
- Jos ajattelit päivitellä etenemistäsi, liitä halutessasi mukaan blogisi osoite, Twitter tai insta, jossa lukemistasi voi seurata.
- Heinäkuun lopulla julkaisen oman postauksen, jonka kommentteihin voi käydä kertomassa tai linkkaamassa tuloksensa, joista teen koonnin elokuun alussa.
- Suunnitelmissa on mahdollisesti jonkinlainen YA-kirjallisuuteen liittyvä arvonta/palkinto ahkerimmalle lukijalle, joten se kannattaa pitää mielessä :)
- Tässä postauksen kuvia saa lainata omaan käyttöönsä haasteseen liittyvissä postauksissa!

Huomautuksia & vinkkejä

  • Kirjan omalta TBR-listalta voi korvata kirjalla joka sinua kiinnostaa, jos YA-kirjoja ei omalta listalta löydy
  • Uudelleen kerronta voi olla mitä vaan saduista kirjallisuuden klassikoihin
  • "Klassikko" tarkoittaa niitä ensimmäisiä superhypen aikaan saaneita YA-kirjoja. Elämäni seinäruusuna, Twilight, Nälkäpeli ja Tähtiin kirjoitettu virhe esimerkiksi
  • Fantasialla tarkoitetaan keksittyyn maailmaan sijoittuvaa kirjaa, ja urbaanissa fantasiassa seikkaillaan meille tutuissa maisemissa
Jos sopivien kirjojen etsintä tuntuu hankalalta kannattaa käydä vilkaisemassa esimerkiksi näistä:
Esimerkiksi Goodreadsin Listopiasta löytyy paljon YA-aiheisia listauksia, joten niitä kannattaa käydä vilkaisemassa TÄÄLTÄ
Omasta blogistani haasteeseen sopivia kirjoja voi etsiä TÄÄLTÄ
Nuorten aikuisten kirjoja lukevia bloggareita löytyy paljon, Twitterissä neuvojia varmasti löytyy, ja kannattaa käydä vilkaisemassa Instagramin kirjatilejä, sekä tagejä yalit, yabooks, ireadya ja yalovin.

* * * * *


torstai 4. tammikuuta 2018

2018


Uusi vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin, ja sain vihdoinkin aikaiseksi avata tietokoneen ihan pelkästään blogiajatukset mielessä. Rästihommia tällä saralla on ehtinyt kertymään parissa viikossa ihan kiitettävästi, joten tekemistä riittää ainakin hetkeksi. Kovin pitkää postausta tästä ei kannata odottaa, lähinnä katsaus muutamiin vuoden haasteisiin sekä uudenvuodenlupauksiini!

Tänä vuonna osallistun jälleen Helmet-lukuhaasteeseen, sekä #hyllynlämmittäjät haasteeseen. Molempiin ainakin teoriassa osallistuin viimekin vuonna, Helmet-haasteesta jäi lukematta 7 kohtaa, ja Hyllynlämmittäjiin en koskaan saanut kunnolla edes kirjoja valittua. Tänä vuonna yritän päästä hieman pidemmälle siinä!
Haasteiden etenemistä voi seurata sivupalkistakin löytyvältä Haasteet-sivulta, jota toivottavasti muistaisin päivitellä viime vuotta aktiivisemmin...

Uudenvuodenlupauksia olen miettinyt jo vähän pidemmän aikaa, sillä yleensä ne tuppaavat jäämään viimeistään tammikuun kolmannella viikolla. Henkilökohtaisten lupausteni lisäksi mietin myös blogia ajatellen muutaman:
1. Luen 75 kirjaa tänä vuonna
Kuten viimekin vuonna, Goodreadsin lukutavoitteeksi päätin laittaa 75 kirjaa. Toivon tosin, että tänä vuonna se ylittyisi jälleen kerran, toivottavasti vielä vähän enemmän kuin viime vuonna. 
2. Ostan vähemmän kirjoja
Varsinkin viimeisen kolmen kuukauden aikana hyllyyni on kertynyt valtavasti lisää kirjoja. Vuoden 2018 teema onkin oman hyllyn sisällössä pysyminen, ja mahdollisesti kirjaston valikoiman hyödyntäminen. Vaikka listalla on vielä pari must have hankintaa, olen todennut, että kirjojen osto saa nyt hetkeksi aikaa ainakin jäädä. 
3. Päivittelen Instagramia aktiivisemmin
Kuten viime vuonnakin. Kirjainstan pyörittäminen on mukavaa, mutta sen pitäminen on alkanut melkein tuntua velvollisuudelta. En ole kuitenkaan valmis luopumaan sen ylläpidosta, joten pyrin säänöllisempään päivittelyyn Instagraminkin puolella. 
4. Bloggaan säännöllisesti
Loppuvuoden lusmuilut kolkuttaa omatuntoa, kun vuosi vaihtui melkein 10 rästibloggauksen taakan kanssa. Kirjoja tulee tällä hetkellä luettua kuitenkin sellaista vauhtia, että aiheista ei ole puutetta. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni, ja kirjoitaa.
5. Luen ennen nukkumaan menoa
Latasin kännykän käyttöä seuraavan sovelluksen, ja totesin, että ehkä olisi ihan hyödyllistä hieman vähentää näyttöaikaa. Sen takia pyrin jatkossa pyhittämään illat kirjoille. Enkä puhu nyt Audible + Candy Crush Saga yhdistelmästä, vaan ihan fyysisestä kirjasta, jonka sivuja täytyy itse kääntää. Ehkä samalla unen laatuparantuu, kun ei tule tuijoteltua ruutua ennen nukkumaan menoa.

Tavoitteet ovat korkealla, mutta lähden tähän vuoteen hyvillä fiiliksillä, ja siinä uskossa, että voisin onnistua pitämään näistä lupauksista kiinni! Hyvää uutta vuotta vielä kaikille, ja tämän postauksen jälkeen on aika palailla normaalin blogielämän pariin :)