keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Toinen tuntematon


Kun marraskuussa kävin katsomassa uuden Tuntemattoman elokuvissa, en osannut odottaa, että se herättäisi uteliaisuuteni tähän kaikkien tuntemaan klassikkoon. Alkuperäiseen kirjaan en ole lukion toisen luokan jälkeen uskaltanut koskea, mutta Sotaromaani odottelee hyllyssä ja luettuna on nyt Toisen tuntemattoman lisäksi myös Matti Röngän Yyteet.

* * * * *
Siinä missä Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ikoninen sotaromaani miesten koettelemuksista ja tunteista sodassa, pyrkii Toinen tuntematon -antologia vastaavasti kartoittamaan tuntoja kotirintamalta ja naisten käymästä sodasta. Vaikka naisten näkökulma on keskiössä, tuodaan tarinoihin myös muita kotirintaman ja rintaman ihmisiä.
Mukana on yli kaksikymmentä nykykirjailijaa Joel Haahtelasta Hanna Weseliukseen. Jokainen heistä on saanut tehtäväkseen kirjoittaa yhdestä Tuntemattoman sotilaan naishahmosta itsenäisen novellin.

* * * * *
Toinen tuntematon on ideana todella hyvä. On hauska nähdä, miten eri tavoilla tämän hetken kotimaiset huippukirjailijat ovat lähteneet lähestymään aihetta. Ennakko-odotukseni olivat korkealla, sillä Tuntematon sotilas on hyvin miehinen tarina sodasta, ja tämä toteutustapa kuulostaa kiehtovalta. En tunne kovin hyvin kotimaisia sotakirjallisuutta, mutta sanoisin Toisen tuntemattoman olevan tervetullutta vaihtelua kirjojen näkökulmaan ja sodan kokijoihin. Siksi, vaikka moni novelleista edes jollain tasolla onnistui vaikuttamaan, jäin kaipaamaan hieman enemmän.

Novelleista suurin osa on mielestäni ehkä hieman synkkiä, kuinka kotirintamalla vain kärsittiin ja huolehdittiin rintamalla olevasta, ja joka sitten kuitenkin lopulta kaatuu. Useammassa kuin yhdessä novellissa pappi astelee kohtalokkaasti kohti kotitaloa. Tämä tietenkin oli ennalta tiedossa, sillä on totta, että Väinö Linna on surutta tappanut varmaan enemmän päähenkilöitä kuin George R.R. Martin. Mutta silti. Toinen tuntematon muistutti minua pitkästä aikaa siitä, miksi en ole kovin suuri sotaviihteen ystävä. Kaipaisin enemmän iloisia kotiinpaluita ja onnellisia tunteita. Vaikka sota on pelkästään kärsimystä, ei kaikki aina pääty kurjuuteen. Sitä mielestäni Toinen tuntematon olisi kaivannut hieman enemmän.

Tätä on muissakin blogeissa mielestäni pohdittu, mutta olisiko novelleja voitu kirjoittaa vielä enemmän naisista. Monessa novellissa tuntui, että niissä kerrottiin itseasiassa alkuperäisten hahmojen menneisyydestä tai luonteesta naiskertojan silmin. Ehkä luin kirjan liian tiiviisti parilla istumalla, jonka takia monet novelleista on nyt puuroutunut yhdeksi möykyksi.

Kaikesta huolimatta, moni novelleista kosketti. Herkistelijä kun olen, niin saatoin puolet ajasta olla vain todella surullinen, ja sen takia kaipasin hieman iloisiakin ihmisiä kirjan sivuille. Nyt, kun hieman pidemmän tauon jälkeen selasin omia suosikkejani uudelleen esille, teksi iski ihan uudella tavalla. Pidin Toisen tuntemattoman monipuolisuudesta, kaikilla kirjailijoilla on toisistaan erottuvat tyylit, mikä tekee lukemisesta myös jännittävää. Yksikään novelli ei lopulta ole toisen kanssa samanlainen. 
Omat suosikkini ovat ehdottomasti Tuomas Kyrön Vaadi aina enin itseltäsi, Venla Hiidensalon Sydän on vasemmalla (ihan vaan jo nimen takia) sekä Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle, joka jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni aiheensa vuoksi.

Toinen tuntematon on nopea yhden illan urakka, vaikka suosittelen ehkä lukemaan sitä hieman pienemmissä pätkissä. Tämä on varmasti kaikille mielenkiintoinen lukukokemus (ei ainoastaan naisille, vaikka naisia käsitteleekin), tosin valitettavasti ehkä huomattavasti mielekkäämpi Tuntemattoman sotilaan tunteville.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2017
WSOY
376 sivua
Kustantajalta
Suomeksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti