lauantai 19. elokuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o. 3 Suunnitelmat, päivittyvä postaus & koonti

Toisin kuin ensimmäisessä lukumaratonissa, päädyin maratonin nro. 2 tapaan yhdistämään kaikki kolme postausta samaan. Ihan vaan sen takia, etten taaskaan ollut valmistautunut ajoissa, ja lauantai yllätti minut täysin. Eli ensimmäisenä luvassa suunnitelmat, sitten välissä löytyy päivityksiä maratonin etenemiseltä ja viimeisenä koonti, kunhan 24 tuntia on kulunut täyteen!

Suunnitelma:
Kauhulla olen seurannut kuinka Goodreadsin Currently reading hyllyn sisältö lisääntyy ja lisääntyy päivä päivältä. Sen takia tämä maraton on hyvä tilaisuus käydä keskeneräisten kirjojen kimppuun, ja toivottavasti tehdä tilaa lukupinossa seuraavina oleville.

Tarkoituksena on siis lukea loppuun:
Johanna Valkaman Itämeren Auri
Rainbow Rowellin Eleanor & Park,
Jenny Hanin Always and Forever, Lara Jean, sekä
Sebastian De Castellin Spellslinger.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan voisin aloittaa Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? tai jatkaa kauan sitten kesken jäänyttä Mary E. Pearsonin the Kiss of Deceptionia.

Päädyin siihen, että aloitan maratonin tänään lauantaina kello 12. Aikaa valmistautua henkisesti on siis vieä hetki :D Pääasiassa lukeminen tulee kuitenkin sijoittumaan ilta/yöaikaan, niin en viitsi venyttää maratoonaamista liian paljon sunnuntain puolellekaan.
Tavoitteena on pärjätä paremmin kuin aiemmilla tämän kesän maratooneista, mikä ei ole kovinkaan korkealentoinen tavoite kuitenkaan :D

Päivittyvä osio:
19.8., klo 12:20
Maratonin piti alkaa kello 12, mutten ole ehtinyt vielä tarttua kirjaan yllättävän kauppareissun ja työhakemuksen kirjoittamisen takia. Taidan siirtää aloitusaikaa vielä tunnilla, eli yritetään uudelleen 13:30

19.8., klo 17:08
Sain vihdoin lukumaratonin käyntiin tunti sitten (eli lopullinen aloitusaika oli 16:00). Vähän venähti toi alottaminen, mutta aika lensi kuin siivillä. Nyt kuitenkin pääsin Eleanor & Parkin kimppuun, ja pakko myöntää, ettei tällä kertaa Rainbow Rowell välttämättä ole ihan yltänyt Fangirlin ja Attachmentsin tasolle :/

19.8., klo 19:44
Eleanor & Park ei nyt kyllä saanut minua ihan vakuutettua, olen lukenut n. 70 sivua viimeisen parin tunnin aikana (ja leiponut japanilaisia Mochi jäätelöpalloja). Luovutin jossain vaiheessa E & Pn, ja siirryin Always and Forever, Lara Jeaniin, jonka aloitin suosiolla alusta. Siinä olen edennyt 34 sivua, joten ensimmäiset kolme tuntia ovat olleet aika laihanlaisia.
Sivuja luettu yhteensä: 104


19.8., klo 22:38
Viimeisen kolmen tunnin aikana eteneminen on hieman hidastunut, mutta sitäkin enemmän on katsottu uutisia, puhuttu politiikasta ja rapsutettu viikon reissulla ollutta koiraa. Nyt sukellus puhtaisiin lakanoihin, ja Always and Forever, Lara Jean käteen!
Sivuja luettu yhteensä: 130

perjantai 18. elokuuta 2017

Becky Albertalli: Upside of Unrequited

Simon vs. Homo Sapiens Agenda (Suom. Minä, Simon, Homo sapiens) ihastutti huhtikuussa. Onnekseni löysin Becky Albertallin toisen kirjan, Upside of Unrequitedin Bookbeatista äänikirjana kesäkuun alussa, ja pääsin nauttimaan Simonin maailmaan sijoittuvasta tarinasta jälleen kerran!

* * * * *
Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love—she’s lived through it twenty-six times. She crushes hard and crushes often, but always in secret. Because no matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful. 
Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly’s totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie’s new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. Will is funny and flirtatious and just might be perfect crush material. Maybe more than crush material. And if Molly can win him over, she’ll get her first kiss and she’ll get her twin back.

There’s only one problem: Molly’s coworker Reid. He’s an awkward Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there’s absolutely no way Molly could fall for him. Right? 
 * * * * *
Upside of Unrequited on aikalailla Simon ja melkein jatko-osa. Vaikka tuttuja hahmoja ei kirjan sivuilla kävelekään, tuttuja nimiä näkee silloin tällöin, ja Simonin fiiliksen läsnäolo lämmitti suuresti sydäntäni. Ja kirja jatkaa myös samalla, mahdollisimman monia edustavalla linjalla Simonin kanssa, mikä on ainoastaan positiivinen (tosin odotettukin) yllätys.

Albertallin toisen kirjan juoni ei eroa kovinkaan paljon muista romanttisista YA-kirjoista, joita olen lukenut. Useasti ihastuva ujo tyttö tapaa pojan ja rakastuu; unohtamatta pientä hippusta kolmiodraamaa. Mutta toisin kuin söpöissä kesäromansseissa, Upside of Unrequited käsittelee samalla myös kehonkuvaa, ulkonäköpaineita, erilaisuutta ja kaksosten välistä dynamiikkaa, minkä vuoksi se kallistuu enemmän Rainbow Rowellin Fangirlin suuntaan ihan "vakavasti" otettavana YA-kirjana.

Kirjassa virkistävän tekee se, ettei se sijoitu ollenkaan kouluun. Normaalit käytävät, luokkahuoneet ja ruokalat ovat vaihtuneet lähijuniin, kotitalojen kellareihin ja työpaikalle. Henkilöt kuuluvat ehkä enemmän boheemeihin taiteilijapiireihin, kuin lukion klikkeihin. On siis mahdollista, että nuorten elämään kuuluu muutakin kuin koulu, eikä kaveriporukka välttämättä käy aina samaa koulua ja asu samassa naapurustossa.

Becky Albertallin kirjojen vahvuus on ehdottomasti hänen hahmonsa, ja miten monenlaisia ryhmiä he edustavat. Joukkoon mahtuu taiteilijoita, nörttejä, ujoja ja ulospäinsuuntautuneita, eri etnisyyksiä ja seksuaalisia suuntauksia, naiveja, kyynisiä ja romanttisia. Monen muotoista ja kokoista siis. Päähenkilö Mollyn sisko löytää elämänsä naisen, ja Molly huomaa ihastuneensa isokokoiseen, Taru sormusten herrasta fanittavaan Reidiin. Sekä flittailevaan, hauskaan hipsteriin Williin.  YA-kirjan naishahmon rakkauden kohteen ei siis vältämättä tarvitse olla pitkä, mallimainen ja urheilullisen lihaksikas lukion miespuolinen jalkapallotähti, kuten jo Simonissa osoitettiin.

Oli ihana palata takaisin Simon vs. Homo Sapiens Agenda-kirjasta tuttuun maailmaa ja Becky Albertallin helposti luettavan tekstin pariin. Mahdollisimman laaja kuvaus nuorista on vahvuus, jota kirjoihin kaivattaisiin lisää, jotta kaikkien olisi helppo samaistua hahmoihin. Näihin ehdottomasti on! Aina on vain positiivista, kun voi sanoa, että kirjan suurin ongelma on se, miten nopeasti se loppuu :D Odotan innolla jatkuuko sarja vielä useankin kirjan verran, ainakin yksi on tulossa lisää vuonna 2018.

* * * * *
2017
Balzer + Bray
336 sivua
Äänikirja
Englanniksi

maanantai 7. elokuuta 2017

Rainbow Rowell: Attachments

Hävettää edes myöntää, että tämä postaus on odottanut julkaisuaan kohta neljättä kuukautta. Vaikka Rainbow Rowell on hiljalleen hiipimässä suosikkikirjailijoideni listalle, en silti löytänyt inspiraatiota kirjoittaa tätä postausta aikaisemmin. 

* * * * *
Beth Fremont and Jennifer Scribner-Snyder know that somebody is monitoring their work e-mail. (Everybody in the newsroom knows. It's company policy.) But they can't quite bring themselves to take it seriously. They go on sending each other endless and endlessly hilarious e-mails, discussing every aspect of their personal lives. 
Meanwhile, Lincoln O'Neill can't believe this is his job now- reading other people's e-mail. When he applied to be "internet security officer," he pictured himself building firewalls and crushing hackers- not writing up a report every time a sports reporter forwards a dirty joke. 
When Lincoln comes across Beth's and Jennifer's messages, he knows he should turn them in. But he can't help being entertained-and captivated-by their stories. 
By the time Lincoln realizes he's falling for Beth, it's way too late to introduce himself. 
* * * * *
Rainbow Rowell on salakavalasti hivuttautunut lukulistalleni kerta toisensa jälkeen, ja pinossa odottavat sekä Fangirlin tie-in Carry On että 80-luvulle sijoittuva Eleanor & Park. Vaikka Attachments on yksi hänen aikuisille suunnatuista kirjoista, se on Fangirlin tapaan hyvin kevyt, paikotellen vakaviakin asioita käsittelevä kirja.

Ensinnäkin, apua mikä idea! Kirjan päähenkilö Lincoln joutuu lukemaan läpi työpaikalle sopimattomia sähköposteja ja muistuttaa epäasiallisesti viestitteleviä yrityksen säännöistä. Hänen luettavakseen tulee toistuvasti kaveruksien Bethin ja Jenniferin sähköposteja. Lincoln huomaa ihastuneensa Bethiin ja jääneensä "koukkuun" naisten keskusteluihin. Joten jos jätetään huomioimatta Lincolnin työnkuvan pelottavaa, jossain määrin yksityisyyttäkin loukkaavaa luonnetta, niin Attachmentsin idea on kyllä yksi omaperäisimmistä mihin olen törmännyt.

Hauskinta kirjassa ovat ehdottomasti se, että tapahtumat kerrottiin Lincolnin näkökulmasta lukuunottamatta Jenniferin ja Bethin sähköposteja. Siten lukijakin pääsee ihmettelemään Lincolnin kanssa samaan aikaan heidän elämiensä koukeroita, ja hänen kiinnostuksensa sähköpostien seuraamiseen ymmärtää paremmin.

Kaikkien kolmen päähenkilöiden elämät tuntuivat ilahduttavan realistisilta, ja kaikki kolme pystyisi kuvittelemaan työskentelemässä missä tahansa toimistossa. Monipuoliset sattumukset värittävät varsinkin sähköposteja lähettelevien Bethin ja Jenniferin elämiä. Heidän kuvailemansa tapaukset ovat hauskoja, mutta kaikkia kevyitä tapahtumia varjostaa myös muutamat traagiset käänteet ja oikean tuntuiset, arkipäiväiset kamppailut. Lincoln tuo tylsän harmaalla poikamieselämällään hauskan sävyn kokonaisuuteen.

Sähköposteista huolimatta Beth ja Jennifer eivät jää tylsiksi hahmoiksi. Kirjassa on kourallinen muitakin hahmoja, mutta sivuhenkilöistä ei juuri jää sen suurempaa mielikuvaa, toisin kuin päähenkilö kolmikosta. Koska Jennifer ja Beth ovat sivuhenkilömäisempiä, he ovat aikalailla kokonaisia hahmoja heti alusta saakka, mutta Lincolnin henkilökehitys kulkee halki koko kirjan. Ihan alussa huomasin turhautuvani hänen jahkailustaan ja jatkuvasta ujostelusta, sekä aikaan saamattomuudestaan. Onneksi kuitenkin loppua kohden hän alkaa kasvamaan henkilönä ja tavoittelemaan unelmiansa, jolloin sitä innostuneena "kasvaa" hänen kanssaan.

Rainbow Rowell ei tälläkään kertaa pettänyt. Attachments on oikein hyvä kirja, jonka tuntuu eheältä kokonaisuudelta täynnä hauskoja yksityiskohtia, ja kiinnostavia hahmoja. Juoni etenee tämän tyyppiseksi kirjaksi nopeasti, ja määrätietoisesti, mikä on parempi kuin hyvä! Loppu on ehkä jopa hieman liian nopea, mikä syö sen aitouden tuntuisuutta. Olisin mielelläni lukenut vielä vähän pidempää Lincolnista, Jenniferistä ja Bethistä.

* * * * *
Julkaisuvuosi 2011
Dutton
323 sivua
Äänikirja
Englanniksi

lauantai 5. elokuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija


Joitakin viikkoja sitten Tammi otti minuun yhteyttä tiedustellen kiinnostusta osallistua Muistojenlukijan julkkareita edeltävään blogirinkiin. Siinä kirjasta ilmestyy arvosteluja viikolla ennen itse tapahtumaan, joka pidetään tänään lauantaina Hel-YA tapahtuman jälkeen. Tietenkin lähdin mukaan tempaukseen, sillä Elina Rouhiaisen edellisestä sarjasta on vain lämpimiä muistoja muutaman vuoden takaa ja olen kiinnostunut tietämään mitä uutta on luvassa!
* * * * * 
16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä. 
Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun naapuri Miika, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
* * * * * 
Aloitin Elina Rouhiaisen Väki-sarjan ensimmäisen osan, Muistojenlukijan, hieman takkuisesti, sillä jouduin lukemaan sen e-kirjana, mikä tunnetusti on kaikista epämielyttävin lukumuoto minulle. Mutta lopulta pääsin vauhtiin, ja sen jälkeen en voinut olla ahmimatta Muistojenlukijaa aikalailla kahdella istumalla, jotka yöunet valitettavasti keskeytti.

On ilo huomata, että teksti tuntui alusta saakka tutulta. Se viittaa siihen, että kirjailijalla on vahva oma ääni, ja vaikka Rouhiainen on kehittynyt Susirajan ajoista kirjoittajana, tiesi silti kenen kirjaa luki. Vähän kuin olisi palannut vanhan suosikkikirjan pariin jälleen kerran! Kun vielä teksti on halki kirja todella sujuvaa ja nopeasti luettavaa, eikä juonikaan ole suoraa samasta YA-muotista, niin sitä on ilo lukea pitkälle iltaan. Ehkä pienenä miinuksen välillä tuli mietittyä, että alkaako kirjan vauhdikas loppuosa koskaan, kun viimeinen sivu olikin jo luettu. Sarjan ensimmäiseksi osaksi Muistojenlukija on ehkä vähän matalasykkeisempi, mutta todella nopealukuinen ja viihdyttävä!

Vaikken välttämättä haluaisi sanoa tätä, niin Muistojenlukijan hahmot ovat hieman Susirajan hahmoja pidettävämpiä. Jokainen päähenkilöistä, Kiuru, Bollywood, Dai, Nelu ja Samuel, olivat sympaattisia ja kiinnostavia kaikkine ominaisuuksineen. Kun kaikkia ominaisuuksia ei paljasteta heti ensimmäisillä sivuilla, pelkästään uudet piirteet luovat jo oman pinon juonenkäänteitä. Eivätkä hahmot ole todellakaan geneerisiä YA-hahmoja, tai maidonvalkoisia Elovenatyttöjä ja -poikia.

Hahmojen kautta päästään myös käsiksi monen moneen teemaan rasismista ja juurista queer-käsitteeseen ja tuloeroihin. Ottaen huomioon, että nyt puhutaan urbaanista fantasiasta, niin teemoja tosiaan löytyy. Koska pidän itse näitä aiheita kaiken lisäksi kiinnostavina ja tärkeinä yhteiskunnallisessa keskustelussa, niin miksipä ei niistä haluaisi lukea omassa suosikkigenressään :D

Muistojenlukija tarjoaa tunteellisen (ehkä melkein kyynelehdin lopussa) lähes 400 sivua sarjan aloitusta, jonka toivoisi jo jatkuvan. Suomalaisen mytologian käyttäminen urbaanissa fantasiassa alkaa todella viehättämään minua kokoajan enemmän ja enemmän, joten toivottavasti tätä on luvassa myös muilta kirjailijoilta. Odotan innolla minne tästä edetään, ja ihan valehtelematta voin suositella lämpimästi erityisesti, jos Susiraja, Sini Helmisen Kaarnan kätkössä ja Elina Pitkäkankaan Kuura ovat olleet mieleen!

* * * * *
Julkaisuvuosi 2017
Tammi
387 sivua
Kustantajalta
Suomeksi

torstai 3. elokuuta 2017

Jenny Han: To All The Boys I've Loved Before


Kukapa ei rakastaisi kunnollista ya-kesäromantiikkaa? Kevyttä, kliseistä ja high school draamaa täynnä komeita urheilupoikia ja pikkumaisia ex-bestiksiä, nykyisiä vihanaisia? Koska ne ovat ainakin minun salainen intohimoni.

* * * * *
Sixteen-year-old Lara Jean Song keeps her love letters in a hatbox her mother gave her. They aren’t love letters that anyone else wrote for her; these are ones she’s written. One for every boy she’s ever loved—five in all. When she writes, she pours out her heart and soul and says all the things she would never say in real life, because her letters are for her eyes only. Until the day her secret letters are mailed, and suddenly, Lara Jean’s love life goes from imaginary to out of control.
* * * * *
To All The Boys I've Loved Before on YA-kirjailija Jenny Hanin saman nimisen trilogian ensimmäinen osa. Jo sen pastellinsävyinen etukansi kertoo millaiseen lukukokemukseen kannattaa varautua. Ja juuri sitä mitä on luvattu, saadaan myös oikein olan takaa, vaikka takakansi saattaa olla hieman harhaan johtava, jos minulta kysytään.

En tiedä tarjoaako Hanin kirja kovasti mitään uutta, mutta ainakin raikkaita vivahteita siinä on. Päähenkilö Lara Jean on puoliksi korealainen, kolmesta sisaruksesta keskimmäinen ja aina leipova lukiolainen, joka pitää askartelusta sekä kaikesta DIYhin (tee se itse) liittyvästä. Hän elää yhdessä sisariensa sekä yksinhuoltajaisänsä kanssa, ja auttaa vapaaehtoisena vanhainkodissa. Eihän Lara Jean kovinkaan paljoa eroa tavallisesta ya-romanssin sankarittaresta, mutta jokin hänestä tekee muistettavamman. Hänen yrityksiä saada lähetettyjä rakkauskirjeitä takaisin on ilo seurata, ja samaistuin paikoitellen liikaakin Lara Jeanin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Hieno juttu(ko?).

Pienenä spoilerina mainittakoon, että kirja tarjoaa herkullisen juonikuvion, eli esitetään seurustelevamme, mutta lopulta rakastutaan kuitenkin. Jos en ole koskaan maininnut, niin tämä on yksi suosikeistani romanttisissa tarinoissa, ja ahmin yleensä tähän kategoriaan liittyvät kirjat liiankin nopeaan tahtiin. Nyt varsinkin, kun Lara Jean ja hänen feikkipoikaystävänsä ovat ehkä söpöin pari genressä vähään aikaan, joiden tarinaa seurasi melkein kateellisena. (spoilerit ohi) 

Vaikka juoni saattaa olla kulunut ja sen vuoksi vähän hutera, mutta Jenny Hanilla on taito luoda persoonallisia ja pidettäviä hahmoja. Jopa kirjan mean girl on kiinnostava, eikä harvoin esiin tulevat sivuhenkilötkään jää varjoon tylsinä tai unohdettavina. Sarjan toisen osan jo lukeneena voin sanoa, että muutamat hahmot joiden merkityksen luuli olevan suurempi/pienempi, tulevat olemaan paljon isommassa roolissa kuin mitä osasikaan odottaa!

Kliseiden lisäksi kirjan huonoja puolia on Lara Jeanin vähäiseksi jäävä hahmokehitys. En huomannut, että hän olisi juurikaan kasvanut kirjan alun ja lopun välillä, mikä on harmillista. Monia "kasvattavia" tapahtumia täynnä olevasta kirjasta toivoo edes sen verran. Ja onhan teksti hyvin pastellinsävyistä koko ajan, eli jos harmaata realismia ja raskaita teemoja etsii, niitä ei täältä löydä.

Pidän ajatuksesta, että tämän tyyppinen romanttinen ya-kirja on venynyt trilogiaksi saakka, varsinkin, kun sen hahmoja seuraa mielellänsä. On myös hauska nähdä, minne edetään siitä pisteestä, mihin moni muu kirja päättyy. Samalla myös kaipaamani hahmokehitys saa vielä uuden mahdollisuuden ehkä! P.S. I Still Love You on minulla jo odottamassa bloggausvuoroa, ja toivottavasti vielä lämpimän sään aikana Always and Forever, Lara Jean, tulisi luettua loppuun.

* * * * *
Julkaisuvuosi 2014
Simon Schuster Books for Young Readers
355 sivua
Englanniksi
Oma