sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Heinäkuun koonti & elokuun suunnitelmat


Heinäkuu menee aina ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu siltä, että kuun alusta on juuri ja juuri viikko, ja sitten sitä tajuaa, että kesä lähenee jälleen loppuaan (en ole edes surullinen, koska talvi on rakkaus). Paluu arkeen on enää kuukauden päässä, ja vaikka kaikkea piti tehdä, aika vähän on tullut lopulta tehtyä :D

Heinäkuu oli kesäkuuta vaisumpi lukukuukausi eikä kaikki suunnitellut bloggauksetkaan koskaan ehtinyt julkaisuun tämän kuun puolella. Alkukuusta kuuntelin innokkaasti äänikirjoja, kun kokeilin Storytell-sovellusta muutaman viikon, mutta nyt Audiblen uutta creditiä odotellessa olen uppoutunut lähinnä podcastien maailmaan. Lukumaraton päättyi tässäkin kuussa floppiin, mikä kasvattaa odotuksia elokuun lukumaratonille vielä ennestään. Yksi onnistunut lukumaraton kesässä on must have!

Blogissa tapahtuneista suurimmista uudistuksista pitänee mainita, että ostin vihdoin pitkän harkinnan päätteeksi oman domainnimen, eli blogspot pääte lähti, ja jäljelle jäin vain sivujenvalissa.com! Sen lisäksi sain vihdoin tehtyä LGBTQ-tunnisteen, sekä omat sivut kaikille luetuille sekä sarjoille, joita blogissa olen lukenut!
Ulkoasu ja postausten asettelu aiheuttaa edelleen lievää tuskaa, mutta ehkä se tästä alkaa pikkuhiljaa muokkaantua toimivampaan suuntaan.

Heinäkuun luetut olivat:
Paperiprinssi, Kaari Utrio
Almost Adulting: All You Need to Know to Get It Together (Sort of), Arden Rose
P.S. I Still Love You, Jenny Han
Seuraneiti, Kaari Utrio
Stalking Jack the Ripper, Kerri Maniscalco
The Distance Between Us, Kasie West

Näistä ainoastaan Jenny Hanin kirjan luin ihan kirjamuodossa, muut olivat äänikirjoja joita kuuntelin työmatkoilla. Yksittäisiä bloggauksia en uskalla luvata kovinkaan monesta näistä, mutta muutama tulee olemaan parissa miniarvio postauksessa, joita minulla on suunnitteilla!

Elokuun suunnitelmissa olisi lukea postauksen alussa olevan kuvan kirjat, sekä Elina Rouhiaisen Muistojenlukija. Luvassa on myös Hel-YA tapahtumasta postailua, ja Instagramissa (@hannandbooks) Bookstagram-haasteeseen osallistuminen (eli 31 kirjaisaa kuvaa 31 eri aiheesta). Haasteet-sivu on edelleen hyvin päivittämättä, ja tämän kuun luettuja en ole ehtinyt vielä edes sovittelemaan Helmet-lukuhaasteeseen. Eli kaikenlaista pikku puuhaa on luvassa.
Toivottavasti myös 12 julkaisua odottavan postauksen jono tulisi hieman lyhentymään tulevana kuuna!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Syksyn odotetuimmat 2017 uutuudet

Koska jostain syystä kirja-arvostelujen kirjoittaminen tökkii tällä hetkellä, päätin tässä eräänä iltana hieman tutustua kustantamoiden katalogeihin, ja ensimmäistä kertaa kunnolla listata tulevan syksyn houkuttelevimpiin uutuuksiin. Luettavaa riittäisi kyllä omastakin takaa, mutta viime aikojen arvostelukappaleita lukiessa olen huomannut nauttivani myös uusien kirjojen lukemisesta. Sellaisten, jotka eivät ole seisoneet kirjahyllyssä ties kuinka monta vuotta.
Olen huono muistamaan kustantamoja, joten toivottavasti listalta ei ole unohtunut hirveän montaa :d Listaan pääsi mukaan myös muutama uutuus ulkomailta, joita odotan melkein yhtä innolla kuin joulua.

WSOY:
 Bujoilun voima, Miia Pöllänen
 Olen viimeisen vuoden aikana koukuuntunut pahasti bullet journalin pitämiseen, joten miksipä en tutustuisi siitä kertovaan kirjaankin?
Hobitti eli sinne ja takaisin, J.R.R Tolkien(Tove Jansonin kuvittamana)
Will Grayson, Will Grayson, David Leviathan & John Green 
  Yksi niistä monta vuotta kirjahyllyssä roikkuneita. Ehkä tuleva suomennos motivoisi lukemaan

Gummerus:
Saleesian näkijä, Erika Vik
  Hän sanoi nimekseen Aleia on parhaillaan kesken, mutta jo luetun perusteella olen valmis jatkamaan sarjaa
Käärmeiden kaupunki, Katri Alatalo 
   Melkein kaikki uusi suomalainen fantasiakirjallisuus on tervetullut lisä lukupinoon. Ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta uutuudelta!
Jatkuu!, Erkka Mykkänen 
  Vähän epävarma, tuleeko tämä olemaan listallani vielä tulevaisuudessa, mutta fan fiction suomalaisista klassikoista kuulostaa hauskalta idealta!
101 Very Finnish Problems, Joel Willans
   Tämä on ilmeisesti jo julkaistu, kun sitä selasin jo Akateemisessa... Heikkouteni, eli suomalaisesta kulttuurista ulkomaalaisten silmin kirjoitetut kirjat saavat tällä jatkoa, enkä epäile hetkeäkään, ettenkö ahmisi sataa yhtä suomalaista ongelmaa yhdeltä istumalta.
Throne of Glass - Lasipalatsi, Sarah J. Maas
  Oi Sarah J. Maas, jota vihdoin saadaan suomeksi. Vaikka olen jo lukenut (ja tykännyt Lasipalatsista), varmasti suomennos on luettava!
Mikä kaikki voi mennä pieleen?, Holly Bourne
  Oonko ihan normaalin jatko-osa, yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista

Aula & Co.
Kuninkaan kahleet, Victoria Aveyard
   Olen uhrannut kahden edellisen osan lukemiseen niin paljon, että varmasti myös viimeisen osan tulen lukemaan.
Kustantamo S&S
Iltasatuja kapinallisille tytöille, Elena Favilli & Francesca Cavallo
  Tämänkin omistan jo englanniksi, mutta vähintään tällaisena nostona täytyy se mainita tällä listalla. Varmasti lukemisen arvoinen.
Tammi
Noituus, magia & okkultismi: kuvitettu historia, Christopher Dell
Harry Potter ja Azkabanin vanki, J.K. Rowling (kuvitettu painos)
Muistojenlukija, Elina Rouhiainen
  Susiraja-sarja on yksi ehdottomista suosikeistani, joten tietenkin kiinnostaa, millainen kirja Muistojenlukija onkaan.

Ulkomailta
The Tower of Dawn, Sarah J. Maas
   Throne of Glass-sarjaan liittyvä kirja, jonka keskiössä on ToGista tuttu Chaol Westfall. En myönnä, että kyseessä olisi suosikkihahmoni, mikä herätti kiinnostuksen tähän kirjaan.
The Language of Thorns: Midnight Tales and Dangerous Magic, Leigh Bardugo
   Six of Crows ja Shadow and Bones sarjojen kirjoittajan uusi, ilmeisesti kuvitettu satukirja.
Moxie, Jennifer Mathieu
   Feministinen YA high school romaani. Ei tule kysymykseenkään, että tätä ohittaisin.
Brooding YA Hero: Becoming a Main Character (almost) as Awesome as Me, Carrie Ann DiRisio
   Kirja, joka perustuu ehkä hauskimpaa Twitter-tiliin (Brooding YA Hero) ikinä!
* * * * *
Sellaista luvassa siis syksyllä. Luultavasti kaikkia en tule lukemaan, mutta muutamia ehdottomasti. Tarjonta vaikuttaa kiitettävän monipuoliselta, ja jään innolla odottamaan mielipiteitä ja ensimmäisiä arvioita yllä mainituista!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Angie Thomas: The Hate U Give

The Hate U Give on varmasti yksi kevään kuumimmista YA-uutuuksista. Se on pysynyt The New York Timesin best seller listalla jo useamman viikon ajan, ja tuntuu, että se on tavoittanut ihmiset ympäri maailmaa. Niin kuin tavoitti minutkin, kun bongasin sen eräänä päivänä Bookbeatin äänikirjalistalta.

* * * * *
Sixteen-year-old Starr Carter moves between two worlds: the poor neighborhood where she lives and the fancy suburban prep school she attends. The uneasy balance between these worlds is shattered when Starr witnesses the fatal shooting of her childhood best friend Khalil at the hands of a police officer. Khalil was unarmed. 
Soon afterward, his death is a national headline. Some are calling him a thug, maybe even a drug dealer and a gangbanger. Protesters are taking to the streets in Khalil's name. Some cops and the local drug lord try to intimidate Starr and her family.
What everyone wants to know is: what really went down that night? And the only person alive who can answer that is Starr.
* * * * * 

Vuonna 2014 Yhdysvalloissa aseeto, Michael Brown kuoli tultuaan poliisin ampumaksi, minkä seurauksena tapahtumakaupungissa Fergusonissa mellakoitiin päiviä, ja jo aiemmin lanseerattu tunnuslause Black Lives Matter levisi laajemman yleisön tietouteen. Yhdysvaltalaisten poliisien mustaan väestöön kohdistama väkivalta on noussu tapauksen jälkeen osaksi kiihkeää julkista keskustelua, ja Black Live Matter-liike on toiminut myös inspiraationa Angie Thomaksen esikoisteokselle.

The Hate U Give (josta on tulossa suomennos nimellä Viha jota kylvät) on pysäyttävä YA-kirja. Siinä käsitellään häpeilemättömästi aihetta, jollaisiin harvemmin kohderyhmälle suunnataan. Ahmin äänikirjan kahdessa päivässä, sillä tarina on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.

Starr on päähenkilö, jonka seuraaminen on kiehtovaa. Häntä haluaa kannustaa kirjan alusta saakka läpi ampumista seuraavien vastoinkäymisten. Kirjan keskeinen juoni liittyy niihin tapahtumiin, mutta samalla pääsee seuraamaan myös Starrin muuta elämää, kun hän tasapainottelee perheensä, koulun, muiden ihmissuhteiden ja traumaatisen kokemuksen kanssa. Tasapaino kaikken näiden kesken toimii, eikä pääteemat, kahden maailman välissä eläminen, rasismi ja poliisiväkivalta pääse hautautumaan tavallisen teinihötön keskelle.

Pidin erityisen paljon Starrin perheestä ja sen sisäisestä dynamiikasta. Hänen vanhempansa ja veljet ovat yhtä mielenkiintoisia hahmoja kuin itse päähenkilö, ja oman kiinnostavuuden mukaansa tuo Starrin valkoihoinen poikaystävä. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että YA-kirjassa on tasapainoinen, välillä ehkä hieman "hullunkurinen" perhe, jossa kaikki kuitenkin ovat onnellisia. Ehkä juuri tämän kaltaisessa kirjassa perheen normaaliuus korostui vielä enemmän, sillä muuten kurjuus olisi saattanut mennä hieman yli rajojen.

Olen onnellinen, että kirja suomennetaan näin nopeasti, kun se edelleen on relevantti nopeasti vaihtuvien YA-kirjatrendien aikana. Ei ainoastaan siksi, että kyseessä on uskomattoman hyvä teos, mutta myös siksi, että sen avulla suomalaisten on ehkä helpompi ymmärtää, mistä Black Live Matter-liikkeessä on kyse, ja mitä poliisiväkivalta todella tarkoittaa. Elämme kuitenkin maassa, jossa poliisia arvostetaan ja järjestelmä koetaan läpinäkyvänä sekä luotettavana, minkä takia Yhdysvaltojen "mallia" voi olla hankalampi sisäistää pelkästään uutisten perusteella.

Kuten jossain päin internetiä sanottiin, jos aiot tänä vuonna lukea ainoastaan yhden kirja, lue The Hate U Give. Olen samaa mieltä. Se on tärkeä teos, joka on ansainnut saamansa huomion. Nyt kun  The Hate U Given lukemisesta on kulunut yli kuukausi, en muista siitä kuin positiivisia asioita, mikä kertoo mielestäni tarpeeksi Angie Thomaksen esikoisesta!

* * * * *
XXXXX
Balzer&Bray/Harperteen
Julkaistu 2017
Äänikirja
Englanniksi
Kuvaus, Goodreads

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä


Suomalainen fantasia on viime aikoina päässyt valloittamaan lukulistaltani yllättävän suuren osan. Kirjastossa uutuushyllyssä Kaarnan kätkössä osui silmiini ensimmäisen kerran, ja lopulta pyysin siitä arvostelukappaletta Myllylahdelta. Pituutta sillä ei juurikaan ole (viime aikaistan viisisataa sivuisten järkäleiden rinnalla ainakaan), ja uskalsin odottaa pikaista lukukokemusta tämän äärellä.

* * * * *
Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän. 

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.
* * * * *

Takakannestakin uskaltaa päätellä, että Kaarnan kätkössä, on taas hieman uutta suomalaista fantasiaa/paranormaalia kirjallisuutta. Suomalaista mytologiaa on hyödynnetty aiemminkin, mutta Sini Helminen on löytänyt uuden aiheen, jota ei vielä ole käsitelty. Enkä voi olla sen takia kehumatta kirjan kekseliäisyyttä. Puhtaasti suomalainen mytologia nuorten kirjoissa on aina mukavaa luettavaa, sillä siinä yleensä oppii paljon uutta, eikä kyllästymiseen saakka tarjottuja enkeleitä tai vampyyrejä tarvitse kestää taas yhtä kirjaa lisää.

En ole varma vakuuttiko päähenkilö Pinja minua aivan täysin puolellensa, vaikken osaakaan ihan tarkkaa määritellä, mikä hahmossa jätti kylmäksi. En tiedä luinko häntä hieman liian kriittisesti, ja tulkitsin kaiken ylidramaattiseksi teiniangstiksi, sillä kieltämättä kirjan alun erossa ja itsesäälissä uiminen hieman siltä vaikuttaa. Epäilyväisyyteni heijastuu sitten koko loppukirjan lukukokemuksissa.
Pinja on kirjan hahmoista ainoa, johon todella ehtii tutustumaan. Ehkä sivumäärästä ja vauhdikkaasta tarinasta johtuen moni tärkeämmistäkin sivuhenkilöistä jää vähän turhan vähälle huomiolle. Virvestä saa sentään vähän paremman kuvan, mutta muuten tuntuu, että kirjassa on Pinja ja kourallinen sivuhenkilöitä.

Ilokseni kirjassa on paljon viittauksia popkulttuuriin. Ne tarjoavat jonkinlaista löytämisen iloa, kun pääsee tajuamaan mihin kirjaan tai elokuvaan on viitattu. Muutenkin Helminen onnistuu kirjassaan tavoittaamaan nuorten elämää yllättävän onnistuneesti. Ei ainoastaan Twilight- ja Harry Potter-viittausten avulla, mutta myös esimerkiksi Pinjan suhtautuminen kesätöihin tai maalle arestiin joutumiseen on tuttua varmasti yhdelle jos toiselle. Jälkimmäinen varsinkin, jos on henkeen ja vereen kaupunkilainen, mutta joutunut kokemaan pitkät kesät isovanhemmilla tai mökkeillessä.

Hieman nuorempi yleisö voisi nauttia tästä kirjasta enemmän, ja sen pituuden uskoisi houkuttelevan vähän kokemattomampiakin lukijoita äärelleen. Kuten sanottu, se on kuitenkin kekseliäs aiheeltaan, ja pidin siitä, että tyttö tapaa pojan aseltelma on vaihtunut tyttö tapaa tytön asetelmaan. On hauskaa, että asiaa käsitellään enemmän sivujuonena, juuri tällaista tarvitaan fantasiakirjallisuuteen enemmän.

Olen edelleen vähän sen rajoilla, onko Kaarnan kätkössä mieleiseni kirja, vai jäikö se kokemuskena enemmän meh puolelle. Sarjan seuraavassa osassa seurataa uutta päähenkilöä, mikä sai kiinnostukseni heräämään. Voi olla, että vaikka ensimmäinen osa ei vielä ihan täysin vakuuttanut, tulen silti palaamaan sarjan pariin myöhemmin.

* * * * *
XXX½
Kustantaja Myllyrinne
Vuosi 2017
Kustantajalta
Suomeksi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pohdintaa n:o 5. Parhaat ikinä

(Paremmat kuvat luvassa myöhemmin!)
Viime kuussa Sivujen välissä saavutti kunnioitettavan kuuden vuoden iän, ja tänään 100 postauksen rajakin pääsi ylittymään! Ja sen takia päätin kerätä 10 + 1 parhainta kirjaa, jotka olen koskaan lukenut. Parhailla ei nyt tarkoiteta kaikista pysäyttävintä lukukokemuksia, jotka ansaitsisivat Nobelin palkinnon kirjoittajilleen välittömästi, vaan pikemminkin ne, jotka ovat jättäneet lukemisestaan parhaimmat muistot tai ovat muuten olleet merkityksellisiä elämäni aikana.

Ottaen huomioon miten hankalaa on loppujen lopuksi valita suosikkikirjojansa, voin vannoa, että tämä lista on vaillinainen, ja koostuu pelkästään omistamistani kirjoista. Järjestystä kummasteleville tiedoksi, että kirjat ovat aikajärjestyksessä suosikista uusimpaan!


Ella Lapissa, Timo Parvela
Ella-kirjat olivat ehdottomasti ala-asteikäisen minun suosikkilukemista. Julkaistuista kirjoista olen lukenut kaikkiaan kolmetoista. Silti vuonna 2003 julkaistu Ella Lapissa on jäänyt kaikista parhaiten näistä kirjoista mieleen, sillä muistan kuinka isämme luki sitä minulle ja siskolleni iltaisin. Tosin lukemisesta ei tullut ihan aina mitään, kun häntä nauratti kirja melkein enemmän kun meitä junioreita. Sama kyllä toistui muidenkin Ellojen kanssa, mutta ehkä eniten kuitenkin tämän kirjan kanssa.

Harry Potter ja Azkabanin vanki, Harry Potter
Eihän tätä listaa voisi kutsua parhaimmat ikinä listaksi ilman J.K. Rowlingin Harry Pottereita. Vaikka koko sarja on ollut peruskouluaikana se kaikista tärkein minulle, on Azkabanin vanki pysynyt aina suosikkina. Ihan jo vaan sen takia, että Sirius Musta on aina ollut suosikkihahmoni. Azkabanin vanki on edelleen ensimmäisten Pottereiden tapaan kepeä tarina, mutta myöhempien osien synkkyys on alkanut jo hiljalleen hiipiä kuvaan mukaan!

Kolme muskettisoturia, Alexandre Dumas
Ensimmäinen lukemani melkein tiiliskivestä menevä klassikko, joka myös innosti minut todella lukemaan ja aloittamaan kirjablogiharrastusta. Olin täysin myyty historialliseen miljööhön sijoittuvasta seikkailusta täynnä romantiikkaa, juonittelua ja miekkoja. Yhteen aikaan luin aikalailla kerran vuodessa tämän kirjan, ja nytkin se houkuttelee uudelleenluettavien teosten pinossa!


Kesytön, Elina Rouhiainen & Tilastollinen todennäköisyys löytää se ainoa oikea, Jennifer E. Smith
Lukio aiheutti aikamoisen lukujumin, enkä juuri ensimmäisen ja toisen vuoden aikana koskenut juuri lainkaan kaunokirjallisuuteen. Edes pakottamalla. Eräiden kirjamessujen alla hairahduin kuitenkin kirjastosta lainaamaan Kesyttömän sekä Tilastollisen todennäköisyyden. Muistan, ettei kumpikaan ensimmäisellä lukukerralla tehnyt minuun juurikaan vaikutusta, mutta reilu vuosi siitä, ja päätin lukea ne uudelleen ihan vain kokeillakseni.
       Onneksi luin, sillä paljastui, että pidin kummastakin tarinasta enemmän kuin muistin, ja niiden inspiraatiosta aloin hiljalleen löytää sekä ya-fantasian että ya-romantiikan, mikä on hallinnut elämääni viimeisen kolmen vuoden ajan jatkuvasti kasvavassa määrin. Nykyään molemmat näistä ovat go to kirjoja, jos tuntuu ettei mitään muuta luettavaa ole, ja voin myöntää tässä vaiheessa tuntevani tarinat paremmin kuin omat taskuni.ä

Spoon river antologia, Edgar Lee Masters
Yksi ainoista pakollisista kirjoista, joita lukion äidinkielenkursseilla luin. Ja ensimmäinen runokirja koskaan, josta todella innostuin. Ahmin Spoon Riverin hautakivien tekstit muutamassa päivässä, ja yritin pysyä niiden paljastamien ihmissuhteiden ja käänteiden perässä. En ole koskaan analysoinut yhtä innoissani mitään kirjallista, kun sillä äidinkielen tunnilla.

Things They Carried, Tim O'Brien 
Ensimmäinen kirja, jonka olen hankkinut pelkästään Goodreads-suositusten perusteella. Silloinen paras ystäväni toi kirjan minulle matkaltaan New Yorkista (se oli aikaa ennen kuin löysin nettikaupat), ja jo sen takia tällä novellikokoelmalla on erityinen merkitys minulle. Toisaalta myös sen aihe - Vietnamin sodassa palvelleista miehistä ha siitä mitä he kantavat mukanansa - on mielenkiintoinen ja erilainen siitä, mitä normaalisti luen. Kolmen muskettisoturin tapaan Things They Carried on odottanut uudelleenlukemista jo pitkään, joten toivottavasti senkin aika koittaa pian.

Six of Crows, Leigh Bardugo
Viime syksynä Berliinin matkan aikana kuuntelin Leigh Bardugon Six of Crows äänikirjaa, kun matkustimme bussilla halki Baltian, Puolan ja hyvän matkan Saksaakin. Matka sujui huomattavasti nopeammin tätä kuunnelessa. Toimintaa täynnä oleva kirja kuudesta nuoresta rikollisesta on täynnä vahvoja ja inhimillisiä hahmoja, jotka kaikki tuovat oman lisänsä kirjaan niin onnistuneesti, että eihän tätä voi tällaisesta listasta jättää pois.

Men Explaining Things to Me, Rebecca Solnit
Kevään yksi suosikeista, feministinen esseekokoelma. Olen aiemminkin lukenut tämän tyyppisiä feministisiä kirjoja, mutta jostain syystä Men Explaining Things To Me oli ensimmäinen, joka todella herätti ajatuksia ja tunteita, ja sai kiinnostumaan yhä enemmän feminismistä. Kyseessä on vielä ulkoisestikin kaunis kirja, jonka ainoa virhe on viitteiden puuttuminen.

My Lady Jane, Cynthia Hand, Brodi Ashton & Jodi Meadows
Vasta hetk sitten lukemani historiallinen ya-romaani, joka sijoittuu Tudor-ajan Englantiin. Lady Jane Greyn tarinan uudelleenkerronta, kirja siitä mitä todella tapahtui. En ole vähään aikaan nauranut yhtä paljon kirjaa lukiessani, ja vaikka aihe on synkkä (Lady Jane Gray ja hänen puolisonsa teloitettiin vain muutama päivä Janen noustua valtaistuimelle Maria ensimmäisen toimesta), en ole koskaan lukenut mitään niin hauskaa! Välitön suosikki, jonka tämänkin varmasti tulen lukemaan uudelleen.

+ 1, mainitsemisen arvoinen:
Tämä ei ole yksi kirja, vaan pikemminkin yksi kirjailija. Heikkouteni on aina ollut fantasia, ja nykyisin erityisesti YA-fantasia. Sen takia valitsin mainitsemisen arvoiseksi kirjailijan Sarah J. Maasin, joka on kirjoittanut Throne of Glass-sarjan, sekä A Court of Thorns and Roses-sarjan, jotka ovat molemmat suuria suosikkejani. Kaikki hänen kirjoitustavastaan hahmoihin on juuri sitä mitä kirjoissa kaipaan, ja seuraa mielenkiinnolla mitä kaikkea Maas tulekaan tulevaisuudessa julkaisemaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

Kaikki kaikessa on jälleen yksi kirja lisää listassa "kirjat, joita on pitänyt lukea vaikka kuinka kauan, mutta joita koskaan ei muista hankkia käsiinsä". Ja jälleen yksi kirja, jonka luen koskan se on suomennettu nyt kun siitä tulee elokuva. Viime aikaisten kokemusten perusteella kyseessä olisi voinut olla hitti tai huti. Lopulta kallistuin kuitenkin positiivisemman puolelle. (Kirjan elokuvakannet eivät oikein jaksa viehättää, mutta olen pahempiakin nähnyt ihan lähimenneisyydessä.)
* * * * *
Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Olly on poika, joka muuttaa naapuriin ja Maddyn sydämeen.
* * * * *
Kaikki kaikessa on vähän erilainen YA-romanssi. Tosin ei kamalasti. Se kulkee mukavasti John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen viitoittamaa tietä, jossa vakavaa sairautta sairastava päähenkilö saa elämäänsä uutta sisältöä ja ongelmia tavattuaan unelmiensa prinssin. Tavallisten syöpätarinoiden joukkoon on Yoonin esikoisen myötä eksinyt myös SCIDiä (Severe Combined Immunodeficiency) sairastava hahmo. Tässä täytyy kuitenkin muistuttaa, etteivät Tähtiin kirjoitettu virhe ja Kaikki kaikessa ole muuten kovinkaan samanlaisia kirjoja.

Kaikki kaikessa ilahdutti monessakin asiassa. Ensinnäkin päähenkilö Maddy on 18-vuotias. Kerrankin. Yleensä tällaisia kirjoja tähdittää 16-vuotiaat lukion ykkösluokkalaiset (jotka myöhemmin rakastuvat abiin), ja oli mukava lukea hieman oman ikäisempien elämästä.
Toisekseen kirja on nopeasti luettava, ja se sisältää tekstin lisäksi piirrustuksia, ja pätkiä Maddyn Tumblr-blogista, sekä muista merkittävistä "dokumenteista", kuten sähköposteista.

Joissain kohdissa kirja kärsii uskottavuuden puutteesta, mutta se imi mukaansa, eikä epäkohtia ehtinyt miettimään ennen kansien sulkemista. Tarinan käänne on yksi näistä. Tavallaan se on odotettavissa oleva, ja ihan toimiva, mutta toisaalta, kyseenalaistan sen siitä huolimatta, juuri uskottavuuden takia. Samaan tapaan kuin Maddyn ja Ollyn pelottavan vähäisen viestittelyn. Ehkä kirjaan on "valittu" viesteistä vaan kaikista oleellisin, mutta milleniaalina en usko, että 18-vuotiaat tyytyisivät ainoastaan muutamaan viestiin illassa. Täysin vieras konsepti ainakin minulle.

Kaikki kaikessa on pääasiassa raikas ja kevyt YA-romanssi, jonka on luultavasti lukenut aiemminkin, mutta joka ei silti tunnu arvokkaan ajan haaskaukselta. Siinä on ihana kevyt tunnelma, ja elokuvan trailerin katsottua, kirjaa lukiessa voi tuntea kesäisen tuulen, joka illalla tarttuu hiuksiin ja puhaltaa vihreässä puutarhassa. Eli jos kesäinen nuorten aikuisten romantiikka inspiroi, Kaikki kaikessa sopii siihen tarkoitukseen.

* * * * *
XXX
Everything, Everything
Tammi
2017
Kustantajalta
Suomeksi


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o 2 (Aloitus+koonti)

!Koonti lopussa!
Kesän toinen lukumaraton on täällä! Vetovastuu siirtyi Kirjan jos toisenkin Janelle, mutta säännöt pysyvät edelleen samoina. Tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin aikana niin paljon, kuin jaksaa/viitsii/pystyy, ja ainakin osan lukemisesta tulee tapahtua lauantaina, 8. päivä heinäkuuta.

Itselläni lukupino, kuten yläpuolelta varmasti näkyy, ei päätä huimaa. Etenkään sen jälkeen, kun ehdin lukea P.S I Still Love You-kirjan loppuun jo edellisenä päivänä. Onneksi kasassa odottaa Jenny Hanin To All The Boys I've Loved Before-sarjan päättävä Always and Forever, Lara Jean. Kuten aiemminkin, maratoniin varmasti mahtuu myös äänikirjoja ja suunnittelemattomia opuksia, mutta pääasiallisena tavoitteena olisi kuitenkin keskittyä painettuihin sanoihin tällä kertaa.

Urakkani tulen aloittamaan tänään kello viideltä! Vanhaa kaavaani noudattaen en luultavasti kovin aktiivisesti muista tapahtumista tänne blogin puolelle päivitellä, mutta yritän Twitterissä kommentoida etenemistä enemmän. Sieltähän minut löytää nimellä @Sivujenvalissa.

8.7., 22:12
Maratoonaaminen alkoi käytännössä jo viisi tuntia sitten, mutta satuin olemaan tien päällä, joten blogia ei paljon ehtinyt päivittelemään. Alku on ollut tahmea, kuunneltuna on 1,5h Jessica Bennettin Feminist Fight Club: An Office Survival Manual - kirjaa, jonka sponttaanisti valitsin sovelluksen ehdotuksista. Lukemista on joka puolella pinoittain, ja kohta on aika tarttua ihan fyysiseen kirjaan pitkästä aikaa!

9.7., 17:05
Niinhän siinä kävi, ettei maratonin aikana paljon ehtinyt lukemaan, saati sitten tänne blogin puolelle edes siitä vähäisestä etenemisestä päivittelemään. Jotta tämä postaus ei jäisi nyt kurjaksi tyngäksi, heitetään tähän perään vielä maratonin koontikin.

* * * * *

Maraton meni aikalailla penkin alle minun osaltani. Tosin pitäisi osallistua maratooneille useammin, koska saan aina enemmän aikaan kun pitäisi lukea. Lauantaina kävin kaverin kanssa syömässä, tutustumassa Porkkalanniemeen, ja sunnuntaina pyörähdettiin kirpputorilla, Kauppatorilla, Espoossa ja sitten maraton olikin jo ohitse. Paljon tuli tehtyä, mutta luettua ei juurikaan. Paitsi kun olin yksin autossa, niin siinä ehdin kuuntelemaan vähän äänikirjaa.

Kaikkiaan maratoonin aikana avasin neljä opusta.
Fyysisistä kirjoista Jenny Hanin Always and Forever, Lara Jean, jota luin yhteensä 35 sivua. Toinen oli rupi kaurin milk and honey, jossa etenin puolestaan 31 sivua. Eli sivuja tuli luettua vaivaiset 66.
Äänikirjoja kuuntelin jo mainittuakin Feminist Fight Clubia yhteensä kolme tuntia, ja Mackenzi Leen The Gentleman's Giude to Vice and Virtue - kirjassa pääsin yhden tunnin ja 10 minuuttia eteenpäin.

Mahalaskuksi muodostuneen lukumaratonini kokonaistulos oli siis loputa 2 kirjaa, 2 äänikirjaa, 66 sivua ja 4,10h äänikirjaa
Kahta viimeisintä maratontulosta parempaa pitää odottaa elokuulta, sillä eihän nämä mitään päätä huimaavia saavutuksia lopulta ole. 


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Elina Pitkäkangas: Kajo



Sopiiko, jos unohdetaan vampyyrit ja muut pakolliset olennot joita nuortenkirjoissa on esiintynyt Twilightista saakka, ja kaikki kirjoittavat ainoastaan ihmissusista (no ehkä noidat/velhot hyväksytään)? Koska kun luulin, että Kuura (postaus *klik*) on hyvä, niin Kajo ylitti kaikki odotukseni. En lupaa täysin spoileritonta postausta, sillä olen odottanut monta viikkoa päästäkseni purkamaan tuntojani tästä.

* * * * *
18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia? 
* * * * *

Kajo on Elina Pitkäkankaan trilogian toinen, eli melkein viimeinen osa (kyynelehtivä emoji tähän). Olen sijoittanut ehkä hieman liian paljon tunteita tämän kirjan lukemiseen, sillä vaikka siitä on kulunut jo kohta kaksi kuukautta, en edelleenkään ole päässyt yli kaikista suurimmista tapahtumista.

Kajo on Kuuran tapaan tapahtumarikas kirja, ja kaipaamaani tasapainoa toiminnallisten kohtauksien sekä hieman rauhallisemman jutustelun välillä on enemmän tässä toisessa osassa. Siitä huolimatta tunnelma on edelleen tiivis, ja kirja on juuri sellainen, joka täytyy ahmia yhdeltä istumalta.
Kertojien Inkan ja Aaronin "hajaannuttaminen" eri paikkoihin, ja tarinan kertominen heidän näkökulmistaan tuo sekä monipuolisuutta että syvyyttä kirjan tapahtumiin.

Hahmoja oppii tuntemaan paremmin, ja aikaisemmin ärsyttävätkin piirteet saavat selityksenä. Erityisesti Inka tuntuu kasvaneen hahmona, ja huomasin pitäväni hänestä ja hänen motiiveistaan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. On hauska seurata, miten ensimmäisen osan tapahtumat vaikuttavat eri hahmoihin, ja miten kukin omalla tahollansa niitä käsittelee. Melkein heti alussa paljastuvat juonenkäänteet tuovat tähän omat esteensä, mikä on vielä herkullisempi lisä tähän.

(Seuraavaksi spoilereita, lue omalla vastuulla) Ensimmäisessä osassa sydämeni mukanaan vienyt, ja tuhonnut, hahmo oli ehdottomasti Matleenan isoveli Leo, joka pysyi Kajossa hyvin kuolleena. Tosin pienen pieni toivon siemen onnistuttiin istuttamaan sekä Matleenan että minun mieleeni siitä, että ehkä näin ei olisikaan. En uskalla odottaa Jon Snowmaista kuolleista nousemista, mutten voinut estääkään salaista haavettani tästä. Muuten itkinkin sitten silmäni päästä, joka kerta kun hahmo edes mainittiin. Kiinnyn välillä ehkä vähän liikaa joihinkin hahmoihin.(Spoilerit ohi)

Onneksi Kuurassa koetut hahmomenetykset korvaantuivat yhtä pätevällä vahvistuksella, kun mukaan jolkotti ihmissudet Väinö, Alexander, Ronja ja Tuuli, sekä Werecaren johtohahmo Jatta. Kukaan uusista sivuhenkilöistä ei korvaa vanhoja, syrjään jääneitä hahmoja samanlaisuudellaan, vaan mukaan tulee kourallinen uusia kiinnostavia persoonallisuuksia. Mukavana lisänä toimii se, ettei kaikki heistä ole juuri ja juuri täysi-ikäsiä, vaan mukaan mahtuu monenmoisia henkilöitä.

Jos Kuura yllätti minut synkällä lopullansa, Kajo jatkaa yhtä armottomalla linjalla, tällä kertaa koko matkan alusta loppuun saakka. Kaiken YA-romantiikan rinnalla kaipaan aina välillä jotain vähän verisempää ja väkivaltaisempaa, ja sitähän Kajo kyllä tarjosikin.

Ilokseni voin todeta, että pitkästä aikaa sarjan toinen osa on ollut vakuuttavampi kuin ensimmäinen, varsinkin, kun se ensimmäinenkään ei ollut huono! Sarjan kolmannen osan julkaisuun on vielä piiiitkä aika, ja siihen saakka pitäisi pysyä jotenkin nahoissansa, mikä tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä. Kuten varmasti näkee, tämä on juuri sellainen kirja, josta haluaisin ihan hirveästi kirjoittaa, mutta ajatukset eivät saa järkevää jäsennettyä muotoa innostuksestani johtuen. Lukekaa, en voi kun suositella!

* * * * *
XXXXX
Myllylahti
2017
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, lainaus Myllylahti

torstai 6. heinäkuuta 2017

Victoria Aveyard: Lasinen miekka


Viime syksynä sain vihdoin luettua Victoria Aveyardin Punainen kuningatar-sarjan ensimmäistä osan (Punainen kuningatar), jonka ahmin yllättävän nopeaan tahtiin syyskuun alussa. Silloin sarja vakuutti, ja vaikka kliseiltä ei vältytty, huomasin kuitenkin viihtyväni kirjan parissa. Ja ilokseni sarjan toinen osa julkaistiin jo tänä keväänä. Vaikka olen huono jatkamaan sarjoja, innostuin kuitenkin lukemaan tämän jatko-osan! 
*****
Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia vapaustaistelijoita avukseen. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa? Ovatko petokset ja vääryydet kovettaneet hänen sydämensä? Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä Maren tunteet häntä kohtaan ole sammuneet. 
*****

Punainen kuningatar oli nostanut odotukseni ehkä aavistuksen liian korkealle, ja odotin Lasiselta miekalta lähes yhtä hyvää suoritusta kuin edeltäjältäänkin. Ihan oikeasti uteliaana halusin tietää, mihin tuttujen hahmojen tiet vievät edellisen teoksen päätöksen jälkeen. Lasinen miekka jäi kuitenkin ensimmäisestä jääneen hyvän fiiliksen jalkoihin, enkä onnistunut löytämään oikein samanlaista lukuflowta tällä kertaa. 

Yksi isommista kompastuskivistä omalla kohdallani Lasista miekkaa lukiessa oli se, etten muistanut läheskään tarpeeksi Punaisen kuningattaren lopusta. Muistin viimeisen sivun, ja melkein lopun, mutta välin tapahtumat eivät piirtyneet mieleeni millään. Sen takia sain kirjaa lukiessa kummastella kerran jos toisenkin, kun tapahtumiin viitattiin eikä mieleen millään tullut mistä nyt puhuttiin. Tosin tästä ei kirjaa voi oikeastaan syyttää. Itseasiassa tarina tuntui loogiselta jatkolta siihen, miten edellinen päättyi ja periaatteessa se on helppo liittää aiempiin tapahtumiin. Jos muisti seurata niitä tarpeeksi tiiviisti.

Lasinen miekka on mukavan vauhdikas kirja, joka sisältää mielestäni juuri sopivan annoksen toimintaa ja selittämistä. Henkilöiden väliset suhteet tulevat selviksi, ja jonkinmoista kehitystä on havaittavissa. Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan monipuolista kuvausta. Sitä ei "tuputeta" lukijan mieleen, mutta se on elävää ja tavallaan elokuvamaistakin.

Ensimmäisestä kirjasta tutut päähenkilöt, Cal, Mare, Kylor ja Maven ovat ehkä himpun verran hankalasti tavoitettavia hahmoja tässä toisessa osassa. Päähenkilö Mare on kirjassa etäinen, tylsä ja rasittava turhan usein, enkä jaksanut sympatisoida hänen kamppailujaan ylimääräisen valittamisen ja surkuttelun takia. Samaan aikaan hän on hyvin Katnissmäinen, vastoin omaa tahtoaan sankariksi/vastuuasemaan nouseva teinityttö, josta on helppo pitää. Vaikka tarkoituksena on varmasti pyrkiä esittämään vallan ja vastuun mukanaan tuomat plussat ja miinukset, ne tuodaan esille vähän liian ilmeisesti Maren kohdalla.

Prinssiveljekset Cal ja Maven olisivat saaneet olla kirjassa enemmän läsnä. Vaikka Mare ja Cal kulkevat koko ajan yhdessä, välillä tuntui, ettei toista miespäähenkilöä oikeastaan ollut. Ja silloinkin kun on, hän muistuttaa vähän liian paljon Brooding YA hero Twitter-tilin sankaria. Toisaalta eipä Kylorkaan ansaitse hymypoikapatsasta tai vuoden tsemppari palkintoa käytöksellään. Huomasin pyöritteleväni silmiäni vähän liian usein hänen avatessaan suunsa kirjan sivuilla.

Lasinen miekka on ihan ok jatko-osa vähän paremmalle ensimmäiselle osalle. Päähenkilöt, joista pidin aiemmin, tuntuivat silloin tällöin rasittavilta. Se kuitenkin eteni vauhdikkaasti, ja tapahtumat tuntuvat loogiselta seuraamukselta Punaisen kuningattaren päätökselle. Silti turhaa selittelyä olisi voinut hieman karsia pois, koska Lasinen miekka tuntuu ehkä viisikymmentä sivua liian pitkältä. Varsinkin, kun kyseessä on sarjan toinen osa, joka ei yleensä ole aivan yhtä vauhdikas tai mielenkiintoinen kuin ensimmäinen tai viimeinen osa sarjasta. Loppuun pakollinen maininta suomennoksen kannesta, joka on mielestäni aivan erityisen kaunis!

* * * * *
XXX
Glass Sword
Kustantaja Harper Teen (Suom. Aula & Co.)
Julkaisu vuosi 2016 (Suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, kuvaus Aula & Co.