sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu & toukokuun suunnitelmat

Tärkeimmät asiat ensin. En voi uskoa teitä lukijoita olevan jo melkein 100! Hassua. On ihmisiä, joita tosiaan kiinnostaa mitä sanottavaa minulla on kirjoista. Vaikka määrä ei ole kovinkaan paljoa, olen silti otettu jokaisesta, joka on jaksanut klikkautua blogin lukijaksi! <3 Kiitospuheen sijaan keskityn nyt kuitenkin tämän kuukauden koontiin :D

Huhtikuu oli kiinnostava kuukausi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua, etten itsekään muista ihan kaikkea. Ensinnäkin, kuukauden kohokohta oli ehdottomasti Pietarin opintomatka alkukuusta. Tunnelmaa ehkä hieman synkensi toisena matkapäivänä sattunut terrori-isku paikallisessa metrossa, (olimme luennolla toisella puolella kaupunkia. Pakko myöntää, ettei luennosta ole juuri jäänyt muistikuvia, kun yritti selvittää faktoja twitterin uutisvirrasta...), joka langetti varjonsa koko viikon ylle.

Pääsiäisloman vietin Helsingissä vanhempieni luona, ja söin niin paljon sushia, että uskon selviäväni kesäloman alkuun asti ilman :D Muuten kuukauden kootuista tapahtumista on hyvä nostaa esille kandin viimeisen version palautus, sekä viime viikonlopun surkeat sattumukseni, kun ensin halkaisin hampaani ja sitten onnistuin telomaan nivelsiteet nilkasta.

Vaikka toiveet viettää vappua ilman keppejä ovat kariutuneet, on merkit ommeltu haalareihin, ylioppilaslakki kaivettu laatikostaan ja perunasalaatti tehty vappubrunssia varten. Opiskelijavappu on juuri sitä, millä tämä huhtikuu on hyvä päättää. Tosin kirjoitushetkellä pulkka olisi ollut mukava lisä normaaliin vappuvarustukseen tänä vuonna.
* * * * *

Kuukauden luettujen lista ei ole päätä huimaava, kuin ainoat luetut kirjat ovat Amie Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae sekä Leena Landerin Tummien perhosten koti. Aloitettuja kirjoja on sitäkin enemmän, ja lukupino on kasvanut huomattaviin mittoihin pelkästään tämän kuun aikana.

Toukokuun suunnitelmat ovat selkeämmät kuin yhdenkään aiemman kuukauden tänä vuonna. Koulu loppuu kahden viikon kuluttua, jonka jälkeen suuntaan Helsinkiin viettämään kesää kesätöiden merkeissä (paikalliset kirjabloggaajat, täytyy pitää joku kesäinen kahvitteluhetki lumisadevarauksella!) En ole vähään aikaan suonut ajatustakaan tämän hetkisiin lukuhaasteisiin, mutta viimeistään kesän alussa täytyy tarkistella Helmet-lukuhaasteen tila, ja päivitellä muutenkin blogia ajankohtaisemmaksi.


Melkein viiden kuukauden mittaista visiittiä varten mukaan lähtee varmasti jonkin verran kirjoja täältä Jyväskylästä, mutta toukokuun lukusuunnitelmiin kuuluvat erityisesti:
Holly Bournen Oonko ihan normaali?
Jessie Burtonin Nukkekaappi
Veronica Rothin Viillot
Lauren Katen Langennut
Victoria Aveyardin Lasinen miekka
sekä viime aikojen kirjaostokset-postauksessa mainitut kirjat.

Blogin postausputki vaikenee tähän vapun aaton aamuun, ja muistakaa: Sää on asenne kysymys. Hauskaa vappua kaikille!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kirjahankintoja

Pitkästä aikaa (vaiko peräti ensimmäistä kertaa ikinä) päätin näin ihan erikseen esitellä viime aikaisia kirjahankintojani. Viime aikaisilla tarkoitan nyt ehkä noin kuukauden ajalta kertyneitä kirjaostoksia, kun kerrankin on enemmän näytettävää kuin yksi extempore R-kioskilta ostettu pokkari. Olen viime aikoina ostanut yllättävänä vähän fyysisiä kirjoja. Äänikirjoja kyllä senkin edestä, mutta niitä ei lasketa. Ainakaan periaatteessa :D


Isoin kirja hankintani oli suunniteltu itsensä palkitseminen, kun palautin kandidaatin tutkielmani viimeisen version (teidänkään ei siis tarvitse enää kuunnella siis kandituskailuja). Joten kävin tutkailemassa BookDepostoryn toivelistaani, ja tilasin muutaman kirjan;
Carrie Fisherin The Princess Diarist ja Laura Batesin Everyday Sexism ovar kirjoja, joita on kehuttu joko kirjablogien puolella, suositeltu kommenteissa tai Instagramin puolella, joten uteliaisuuttani päädyin näihin.
A Conjuring of Light on Victoria Schwabin Shades of Magic-sarjan kolmas osa, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Yllätyksekseni paketista paljastui oikea tiiliskivi. Haluan päästä tämän kimppuun asap.
Neil Gaimanin Norse Mythology on hyppy tuntemattomaan. En ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjaansa, mutta tämä kuulosti jännältä idealta. Täytyyhän sitä välillä kokeilla vähän jotain uutta :D

Näiden lisäksi ennakkotilasin Sarah J. Maasin A Court of Wings and Ruin, joka julkaistaan 2. toukokuuta, ja jota en malta odottaa. Aiemmat osat ovat olleet parempia kuin hyviä, ja haluan tietää miten tämä trilogia tulee päättymään!



Ostin huhtikuussa myös elämäni ensimmäisen Harry Potter-kirjan (omistan kyllä ne kaikki, mutta en ole koskaan ostanut yhtään...). Mutta tavoitteenani on lukea sarjan jokainen kirja eri kielillä, ja Harry Potter och Fången från Azkaban on ensimmäinen askeleeni sitä kohti. Plus olen erittäin viehättänyt tästä kansikuvasta!

Pietarin matkalle lukemiseksi lähti The Almost Nearly Perfect People (Michael Booth) oikeastaan vaan sen takia, että se vaikutti kiinnostavalta takakannen perusteella, ja on aina hauska lukea Pohjoismaista muun maalaisten näkökulmasta.

Viimeisenä fyysisenä kirjana päätin pyytää arvostelukappalepinoni jatkoksi kaksi Myllylahden tämän kevään uutuutta, eli Elina PItkäkankaan Kajon, ja Sini Helmisen Kaarnan kätkössä. Ei varmaan yllätä, että nämäkin ovat korkealla lukulistalla.

Äänikirjaostoksia olen tehnyt Audiblessa, ja niitä on kertynyt kaikkiaan neljä: Becky Albertallin Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, Morgan Rhodesin Falling Kingdoms, Amy Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae, Holly Blackin White Cat ja Kasie Westin On the Fence. Kaikki neljä ovat kirjoja, joista olen kiinnostunut, mutta joista en välttämättä halunnut maksaa fyysisen kirjan hintaa, koska en ollut aivan varma tulevatko ne kuitenkaan olemaan niin hyviä.

Ja viimeisenä ensimmäinen e-kirja ostokseni ikinä, Julie McElwainin A Twist in Time, joka on jatkoa a Murder in Time aikamatkustus dekkarlle, joka koukutti välittömästi, kun luin sen viime kesänä.

* * * * *
Nyt ei tarvitse taas hetkeen ehkä hankkia kirjoja, sillä näiden myötä lukupinoni kasvoi jälleen vähän liian pitkäksi :D Huomenna vielä tämän kuukauden koonti, mihin päätän tämän kolmen päivän postausputken. 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Pohdinta N:o 3. Lukemisen formaatti

Pohdinta-sarjan kolmas osa on täällä! Jos otsikko ei jostain syystä ole ilmeinen, tällä kertaa olen päätynyt pohdiskelemaan lukemisen eri formaatteja. Tai ainakin muutamaa niistä.

On hassua, miten monella tavalla voikaan loppujen lopuksi lukea. Ja miten erilaisesti jokainen lukija ajattelee näistä tavoista. Itselleni tuli heti ensimmäisena mieleen kolme tapaa: Fyysiset kirjat, e-kirjat ja äänikirjat. Puhumattakaan siitä, miten monia tapoja löytyy vielä jokaisen kategorian sisältä. Sisältöhän on kaikissa sama, mutta pelkästään tarina ei välttämättä vaikuta, kun valitaan sitä, millä kirja pitäisi lukea.
Koska jokaisella formaatilla on omat hyötynsä ja haittansa, päätin lukijaystävällisyyteen vedoten kirjoittaa mielipiteeni näistä kaikista kolmesta "erikseen".

Kirjakirja:
Viime aikoina ne isommat pokkarit (jumbopokkarit? Se muoto, jossa valtaosa englannin kielisestä kirjallisuudesta Suomessa myydään) on paljastunut lukijaystävällisimmäksi painetun sanan muodoksi. Sivut avautuvat normaalisti, mutta ne eivät paina ihan yhtä paljon kuin kovakantiset kirjat. Oli kyseessä sitten pokkarit, kovakantiset tai niiden hämmentävät välimuodot minulle fyysinen kirja on aina ollut se ensimmäinen vaihtoehto lukemisessa. Mikään ei ole parempaa kuin konkreettisesti nähdä oma etenemisensä, ja ehkä vähän pläräillä etukäteen mitä on luvassa kahdensadan sivun päässä.

Fyysiset kirjat ovat myös kaikista esteettisin vaihtoehto näistä kolmesta. Niitä voi asetella ja pinota miten sattuu, niistä saa parhaimmat Instagram-kuvat, ja kirjahyllyssä ne voi järjestellä lukemattoman monella eri, toinen toistaan silmää mielyttävämällä tavalla. Ja jos nämä ei ole hyviä puoli tarpeekseen, niin fyysinen kirja ei teoriassa vain voi kadota jonkun päivityksen ja teknisen vian vuoksi, se ei vaadi suoranaisesti sähköä, ja niiden hankkiminen kirjastoista on kaikista helpointa näistä kolmesta. Todennäköisesti kirjakirja ei ole ensimmäinen asia mitä laukusta tai kädestä pyritään julkisella paikalla varastamaan.

Mutta kuten sanottu, fyysisillä kirjoillakin on huonot puolensa. Ne painaa aivan tajuttomasti; asia joka konkretisoituu viimeistään sillon, kun niitä pitää alkaa muuttamaan uuteen asuntoon. Ne vievät tilaa repuissa ja laukuissa, ja matkalukemista pitää harkita tarkkaa, sillä kuuden kirjan pakkaaminen lomalle ei ole aina yksinkertaisinta. Ellei jätä jotain muuta pois. Eikä niitä yleensä saa myytyä eteenpäin ja ne keräävät aivan tajuttomasti pölyä.

E-kirja:
Näistä kolmesta oma inhokkini. Toisaalta en ole elämäni aikana montaakaa e-kirjaa lukenut, mutta aiempien kokemusten perusteella, en tulekaan niitä juuri lukemaan. Miksi en pidä e-kirjoista, on ensinnäkin niiden hankaluus (ostaako lukulaite vai tihrustaa kännykällä vai tietokoneella), ja itse iPadillä lukeneena tämä tyyli ei tunnu kovinkaan silmäystävälliseltä. Iltaisin lukiessa silmät menee ristiin rastiin sivuilla, eikä näyttöä saa tarpeeksi hämäräksi, ja yksi väärä hipaisu niin sitä on päätynyt kymmenen sivua taaksepäin. Kuulostan ehkä hieman teknologiavastaiselta, ja itsekin ihmettelen välillä tätä e-kirja vastaisuuttani, ottaen huomioon, että puhelin on periaatteessa käteni jatke nykyään.

Toisaalta, kuten sanottu, olen vasta tässä kuussa uskaltanut antaa e-kirjoille uuden mahdollisuuden, enkä ole kärsinyt ihan niin paljon, kuin mitä annan ymmärtää. Onhan se ihan kätevää, että kokonainen kirja mahtuu iPad minin kokoiseen tilaan, eikä se paina kuin murto-osan siitä mitä normaali kirja painaisi. Jos lukulaite löytyy omasta takaa, e-kirjat saattavat kyllä tulla hieman halvemmiksi, ja ainakin iBooksista näyttäisi löytyvä kiitettävä määrä esimerkiksi klassikoita ilmaiseksi. Eikä kirjat vie asunnosta juurikaan tilaa lukulaitteella. Ja näitä saa nykyään yllättävän paljon lainattua kirjastosta! Mutta vaikka e-kirjat ovat saaneet uuden mahdollisuuden, epäilen vahvasti, etten jatkossakaan tule niitä suuremmin lueskelemaan.

Äänikirja:
Äänikirjat olivat minun viime vuoden kesäromanssini. Pitkä tarina tiiviisti, matkustimme paljon töiden takia, ja huomasin sata kertaa kätevämmäksi kuunnella kirjoja, kuin yrittää kantaa niitä mukana, ja lukea aamuvarhaisella, kun mieluimmin vaan istuskelisi silmät kiinni. Joten päädyin kokeilemaan Audiblen ilmaista kokeilukuukautta, jonka mukana saa yhden ilmaisen äänikirjan. Enkä ole sen jälkeen perunut tilaustani. Äänikirjat ovat siitä hyvä lukemisen muoto, että itse ei kirjan etenemisen eteen tarvitse tehdä muuta, kuin istua kuulokkeet päässä. Sitä varten ei tarvitse erillistä laitetta, vaan niitä pystyy kuuntelemaan esimerkiksi puhelimeen ladattavan sovelluksen kautta. Ja e-kirjojen tapaan, ne ei fyysisesti vie ollenkaan tilaa.

Toisaalta äänikirjoja kuunnellessa ainakin minun on vaikea tehdä mitään, missä pitäisi kirjoittaa tai lukea, koska huomioni karkaa heti pois lukijasta. Tiskaus tai siivoaminen sujuu kuitenkin paremmin kuin hyvin! Äänikirjat ovat yllättävän kalliita, esim. Audiblessa uutuuksista saataa joutua maksamaan 30€, joten itse olen hankkinut kirjani alennuksien aikaan. Toisaalta äänikirjoja saa nykyään kirjastoista (ja niitä löytyy jonkin verran Youtubesta. Tosin yleensä vain hetken aikaa tekijänoikeuskysymysten takia...). On varmasti selvää, että olen hyvin pro-äänikirja ihminen, joten en osaa oikein haukkua niitä :D Täytyy harkita omaa postausta äänikirjoista, sillä asiaa jäi sanomatta vaikka millä mitalla.

* * * * *

Mieltymyksiä ja tapoja lukea on kuitenkin varmasti yhtä paljon kuin on lukijoitakin. Ehkä tämä pohdinta herätti jossain innostuksen tarttua äänikirjoihin, tai antamaan vielä mahdollisuuden e-kirjoille. Kuten todettu, vaikka ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon, se on mahdollista, ja mitään ei kannata tuomita ennen kuin asiaa on todella kokeillut :D

Olisi hauska jälleen kerran kuulla teidän mielipiteitä asiasta! Mikä formaatti on teidän suosikkinne? Miksi joku näistä on parempi kuin toinen? Jäikö joku lukutyyli mainitsematta? + Onko kellään ideoita, mitä muuta voisin pohdiskella tulevina kuukausia?

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

YA-romantiikka x 5

Puolivälissä helmikuuta ahmin parissa päivässä viisi nuorten aikuisten romanttista kirjaa. Ei ole mitään väliä että kyseinen ya-genre on täynnä ongelmallisia, vaaleaihoisten heteroiden elämään keskittyviä kirjoja, joiden juonet ovat ennalta-arvattavia, ja sillon tällön myös aika kliseisiä. Ainoa asia mitä haluan on, että näitä suomennetaan enemmän.

Päätin kerätä näistä tällaisen yleisen "pohdintapostauksen", jonka loppuun koostaan lyhyehköt juoniselostukset kaikista viidestä kirjasta.


Luin kolme kirjaa Kasie Westiltä, yhden kirjan Jennifer E. Smithiltä ja yhden Morgan Matsonilta. Yleisesti olen yllättynyt, miten monipuolisia juonia näihin lukiolaisten rakkausdraamoihin voikaan oikeastaan keksiä. Vaikka peruskaava on aikalailla sama, kaikki tarinat tapahtuvat hyvin erilaisissa kehyksissä. Yhdessä jäädään jumiin kirjastoon, toisessa vaihdellaan lappuja pulpetin alla, ja kolmannesa hankitaan prom seuralainen koulunparkkipaikalla viisi minuuttia ennen itse tapahtumaa. Ainoastaan Smithin Hello, Goodbye and Everything in Between keskittyy parisuhteen "etsimisen" sijasta parisuhteen kohtalon ratkaisemiseen.

Yksi syy miksi nautin suuresti näistä söpöistä kesäromansseista, on juuri niiden helppous. Hyvin kirjoitettuna ne ovat vahvasti hahmojohtoisia, täynnä henkilöitä joihin on helppo samaistua, ja joihin sen takia kiintyy nopeasti. Elin ihan täysillä mukana jokaisessa näistä kirjoista, mistä kertoo yksi toteamus muistiinpanoissani: "Parasta ikinä, kaikki menee hyvin, ja sit se vaan räjähtää käsiin, ennen kun kaikki paranee taas jollain tavalla ennalleen". Yksinkertaista, tuttua, turvallista ja onnellinen loppu on ainakin teoriassa taattu. Vaikka sydämen rinnasta repivät ja kyynelkanavia kiduttavat kirjat ovat yhtä nautittavia lukea, aina välillä on hauska hetken aikaa "hengähtää" ja heittää aivot narikkaan.

Mainittakoon toki, että en ole kovinkaan analyyttinen lukija, vaan melkein poikkeuksetta yllätyn aina kirjan lopusta. Ehkä senkin takia standardini eivät ole kovinkaan korkealla plot twistien ja niiden aiheuttamien tajunnan räjähdyksien kohdalla.

(Alla kirjat järjestetty omasta mielestäni "huonoimmasta" parhaimpaan)
By Your SideKasie West
Ainakin minun salainen unelma olisi jäädä lukkojen taakse kirjastoon tajuttoman komean, ja salaperäisen nuoren miehen kanssa. Mikä on juuri se, mitä Autumnille tapahtuu tässä Kasie Westin kirjassa. Hän, ja huhujen ympäröivä Dax jäävät jumiin kirjastoon viikonlopuksi, mikä ei ole ideaali tilanne kummankaan osapuolen mielestä. Luvassa on pakon edessä tapahtunutta tutustumista, ja yllättävän yhteyden löytäminen.

Vaikka By Your Side vaikutti ensi alkuun hyvältä, en pitänyt hirveästi sen edetessä tapahtuvista juonenkäänteistä. Ne tuntuvat paikoitellen aika absurdeilta, ja epäuskottaviltakin. Vaikka Autumnin ja Daxin suhde on ihan söpö, ja kirjastoon jumiin jääminen on hyvä idea, muut tapahtumat söivät kirjan pidettävyyttä.

Fill-in Boyfriend, Kasie West
Kirjan juoni on periaatteessa yksi suosikeistani. Eli sellainen, jossa pyydetään täysin satunnaista ohikulkijaa esittämään seurustelukumppania, ja sitten rakastutaan. The Fill-In Boyfriend rakentuu tämän kaavan ympärille, kun päähenkilö Gia jätetään juuri ennen promia. Tarina kietoutuu lopulta hänen valheensa ympärille, että kyseessä on hänen entinen poikaystävänsä, eikä randompoika parkkipaikalta. Kun soppaan sekoitetaan vielä vastapalvelus, ja eropäätöstä katuva entinen poikaystävä, mehukas katastrofi on valmiina.

Luetuista kirjoista toisiksi huonoimmaksi valitsin tämän ainoastaan sen takia, että puolet kirjan ongelmista olisi ratkennut puhumalla. Väärinkäsitykset ja "emmä enää kehtaa kertoa"-asenne kaikissa tarinoissa ajavat minut pääasiassa hulluksi, ja turhauttavat vähän liikaa.

Unexpected Everything, Morgan Matson
Poliittisen skandaalin vuoksi Andien kesäsuunnitelmat menevät uusiksi, ja hän huomaa ulkoiluttavansa lähinaapuruston koiria kesätyökseen. Odottamattomat käänteet vievät järjestelmällisen ja asioita etukäteen suunnitelevan Andien aivan uuteen suuntaan, ja voivat mahdollisesti muuttaa kaiken.

Tämä on jaettu toinen sija. Kaikista viidestä kirjasta elin eniten juuri tämän mukana. Viidensadan sivun aikana pyörin epätoivoisesti pitkin asuntoani, ja olin valmis laulamaan onnellisuuteni maailmalle. Jos kesäromantiikka on se mitä haluaa lukea, The Unexpected Everything on must read. Kesätyö koiranulkoiluttajana, läheinen kaveriporukka, romantiikkaa, aarteenetsintää ja huomattavaa hahmokehitystä sisältävä kirja ei voi olla muuta kuin onnistunut. Ja helposti höynäytettävissä kun olen, puolet kirjan käänteistä tuli minulle edes pienenä yllätyksenä.

P.S. I Like You, Kasie West
Tästä juonesta ei voi juurikaan kertoa. Paitsi, että kirjan päähenkilö Lily kirjoittaa kemian tunnin aikana suosikkilyriikoitaan pulpettiinsa, ja seuraavan kerran paikalle saapuessaan kappaletta on jatkettu, ja hänelle on jätetty viesti sen yhteyteen. Nopeasti hän, ja nimetön kirjekaveri, vaihtelevat jo täysimittaisia kirjeitä jättämällä ne pulpetin alla olevaan rakoon. Ja romanttiikkaa on tietenkin luvassa.

Kirjeet ja anonyymit lähettäjät ovat parhautta. Mikään ei ole viihdyttävämpää, kuin että saa arvailla kuka kirjan sivuhenkilöistä on kirjeenvaihdon toinen osapuoli (pakko myöntää, että kerrankin olin oikeilla jäljillä aika pikaisesti), ja lopulta seurata sitä hetkeä, kun on aika tunnustaa kuka todellisuudessa on kyseessä. P.S. I Like You on siitä hyvä, että kirjeiden lähettäjien henkilöllisyydet paljastuvat toisillensa siten, että lukijana ehtii vielä seuraamaan kaiken purkautumista, ja Lilyn sekä toisen osapuolen suhteen kehittymistä tarkemmin. Täydellistä.

Hello, Goodbye and Everything in BetweenJennifer E. Smith
Muista postauksen kirjoista poiketen Jennifer E. Smithin kirjassa pohditaan lukioaikaisen parisuhteen kohtaloa. Clare ja Aidan viettävät viimeisen yön yhdessä ennen molempien lähtöä collegeen eripuolille maata. He kiertävät kotikaupungissaan, kerraten tapahtumia suhteensa ajalta, yrittäen löytää jotain, joka kertoisi heille, miten tulevaisuuden kanssa tulisi menetellä.

Nopeasti luettavana, edellä mainituista kirjoista poikkeavana tarinana Hello, Goodbye and Everything in Between on ehdottomasti paras viidestä. Se on samaan aikaan vähän katkera ja sydäntälämmittävä, täynnä kasvukipuja ja muutoksen tuulia täynnä oleva kirja. Lukion jälkeen kotipaikkakunnalta opiskelemaan lähteminen on itsellekin tuttua, ja vaikka en joutunutkaan dramaattisesti pohtimaan parisuhteen selviytymistä, ystävien ja perheen jättämiseen liittyvät hetket osuivat lähelle.


* * * * *


Jennifer E. Smith on jo valmiiksi yksi lempikirjailijoistani, mutta nyt olen löytänyt uuden suosikin Kasie Westistä! On harmillista, ettei näiden tyyppisiä kesäromansseja suomenneta juurikaan, tai kirjoiteta suomeksi, sillä tässä on genre, joka tekisi mistä tahansa kesästä hieman toiveikkaamman.

Jatkoa tälle YA-romantiikka"sarjalle" en uskalla vielä luvalta, mutta lukulistalla on jo joukko samantyyppisiä kirjoja, joten ehkäpä, ehkäpä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Tätä kirjaa on luettu kirjabloggareiden parissa jo jonkin verran. Olin kuullut tästä aiemmin, mutta jostain syystä en ikinä jaksanut sen suuremmin etsiä tätä käsiini. Yhden turhan Audible creditin, sekä postaukset Carry on Reading ja Vinopino kirjoja blogeissa kirjasta sattuivat sopivasti yhtä aikaa hetkeen, kun etsin uutta lukemista. Senpä takia päätin viettää yhden päivän kuunnellessa Simon vs. the Homo Sapiens Agendan äänikirjana.

* * * * *
Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Riemastuttava ja sympaattinen romaani Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua. 16-vuotias Simon inhoaa kaikenlaista draamaa, eikä ole ulkona kaapista homoutensa suhteen. Sitten sähköpostiviesti joutuu väriin käsiin, ja Simonin on astuttava pois mukavuusalueeltaan. Pelissä on mahdollisuus onneen ihastuttavan ja hämmentävän pojan kanssa - pojan, jota Simon ei ole koskaan tavannut.
* * * * *
Minulla on ollut tavoitteena lukea monipuolisempia YA-kirjoja, joissa valkoinen heteronainen ei ole aina päähenkilönä. Sen takia Minä, Simon, homo sapiens on mukavaa vaihtelua lukutottumuksiini. Tiukasti nykyaikaisiin nuoriin sidottu kirja käsittelee homoseksuaalisuutta, mutta myös ystävyyttä ja pienissä määrin lukiolaisten kasvukipujakin.

Simon on kirjana valloittava, sydäntä lämmittävä ja rento. Vaikka sen juonikulku saattaakin olla ennalta-arvattava ja "helppo", huomasin eläväni täysillä mukana jokaisessa käänteessä, ja yrittäväni arvata Bluen henkilöllisyyttä loppuun saakka. Kirjeiden, tässä tapauksessa sähköpostien, yhdistäminen tavalliseen kerrontaan on mielestäni lähes aina toimiva ratkaisu, ja tässä tapauksessa ne syvensivät Simonin ja Bluen välistä suhdetta, joka olisi muuten saattanut jäädä hieman pintapuoliseksi.

Albertallin tapa kirjoittaa on häpeilemättömän hauskaa, ja Simon kertojana on ihailtavan sarkastinen ja täynnä viihdyttäviä yksityiskohtia. Muihin hahmoihin ei pääse tutustumaan ihan yhtä tiiviisti, mikä on ehkä hieman harmi. Näin Simonin kasvu kirjan aikana tulee ehkä paremmin esille, kun hän ymmärtää tietävänsä hyvin vähän joistain ystävistään.

Minä, Simon, Homo Sapiens on kirja, jonka en halunnut loppuvan. Kun Bluen henkilöllisyys selviää, ja hetken aikaa pääsee seuraamaan hahmojen suhteen kehittymistä myös todellisessa maailmassa. Huomasin olevani täysillä mukana alusta alkaen, ja kun äänikirja loppui, saatoin päästää pienen epätoivon parahduksen. Halusin tietää lisää. Tämä sopii hyvin kevyeksi viikonloppulukemiseksi, jonka aikana saa nauraa ja olla onnellinen. Hahmot ja tarina toimivat paremmin kuin hyvin, ja tästä löytyy myös vastaikään ilmestynyt suomennos!

* * * * *

XXXX½
Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
Balzer + Bray (suom. Otava)
Julkaisuvuosi 2015, suom. 2017
Äänikirja
Englanniksi
Sivuja 250 (6h 45min)
Kuva ja lainaus: Otava

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Neljännesvuoden bloggaamattomia, n:o 1

Tammi- ja helmikuu olivat täydellinen aloitus tälle lukuvuodelle, mutta jostain syystä Netflix ja koulu (ja yleinen saamattomuus) ovat viime aikoina vaatineet veronsa niin bloggauksien, kuin lukemisenkin saralla. Keskeneräisten kirjojen ja äänikirjojen lisäksi luonnoksissani on roikkunut useamman kirjan aloitettu bloggaus, jota en koskaan ole jaksanut viimeistellä. Sen vuoksi päätin nyt koota vuoden ensimmäisen neljän kuukauden bloggaamattomia kirjoja samaan postaukseen.


Suomen historia
Petri Tamminen, Otava, 2016, arvostelukappale kustantajalta, suomeksi
Petri Tammisen  Suomen historia on kekseliäs teos. Se on riisuttu, valloittava ja koskettava. Pieni kirja pienistä ihmisistä. Tarinoita vuosilta Suomen itsenäisyyden ajalta. Kirjablogeissa on alkuvuodesta puhuttu tästä paljon, enkä usko, että mitään uutta sanottavaa minulla enää on. Kyseessä on nopeaksi välipalakirjaksi koottu historiankirja, jonka lyhyistä muisteluista löytää välillä laajankin kuvan aikanasa Suomesta. Pelottavalla nimellä varustettu positiivinen yllätys, joka sopii monenlaisille lukijoille, ei ainoastaan historiasta kiinnostuneille.

Olisin halunnut lainata koko kirjan tähän postaukseen, mutta lukijaystävällisyyden vuoksi pitäydyn ainoastaan yhdessä lainauksessa:
"Aino kulki metsissä ja itki. Hänen sydänsuruaan ei voinut lievittää mikään muu kuin se, että kylän naiset painelivat hänen rintojaan suurella lämpimällä silitysraudalla, eikä sekään lievittänyt paljon."

Fantastic Beasts and Where to Find Them
J.K. Rowling, suom. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: alkuperäinen käsikirjoitus (julkaistaan syyskuussa 2017, Tammi), 2016, englanniksi, oma
Ihmeotusten käsikirjoitus oli loppuvuoden 2016 odotetuin kirjatilaukseni. Se julkaistiin englanniksi syntymäpäivänäni ja odotin tosiaan sen saapumista kuin kuuta nousevaa. Ja sain sen lopulta kuukautta myöhemmin, koska kirja oli seilannut Helsigin ja Jyväskylän väliä useamman kerran, ennen päätymistään vanhempieni postilaatikkoon. Aikainen joululahja vai myöhäinen syntymäpäivälahja?

Jos joltain on mennyt ohi, Harry Potter on yksi suurimmista kirjarakkauksistani ikinä. Ja kun Ihmeotukset tuli elokuviin, kaikki toiveeni täyttyivät. Lisää Potter-elokuvia, J.K. Rowlingin käsikirjoitus, Eddie Redmayne päähenkilönä. Kyllä kiitos. Ja vaikka kirjana julkaistussa spin off-elokuvan käsikirjoituksessa on hieman rahastamisen makua, ei haittaa.

Ihmeotusten käsikirjoitus on lisäpalkinto Potter-faneille, taattua Rowling laatua, ja samaa tuttua taianomaisuutta täynnä oleva kurkistus elokuvan kaikista pienimpiin yksityiskohtiin. Sen avulla pääsee vielä kerran fiilistelemään elokuvaa, ja huomaamaan asioita, jotka menivät ehkä teatterissa ohitse.

Jos piti Ihmeotuksista elokuvana, varmasti pitää myös sen käsikirjoituksesta. Lisäpisteitä saa se, että kyseessä on ehkä maailman kauneinen kirja, joka on koristeltu kannesta kanteen 20-luvun inspiroimilla kuvioilla ja art decon ihanuuksilla, sekä valloittavalla kuvituksella.


Oma huone
Virginia Woolf, A Room of One's Own, 1929, suomeksi, kirjastosta
En ole koskaan aiemmin lukenut Virginia Woolfin kirjoja. Lukiosta saakka Mrs. Dalloway on ollut lukulistallani, mutta jostain syystä en ole löytänyt oikeaa fiilistä lukea sitä. Feministisen lukuhaasteen kunniaksi päätin tutustua vihdoin hänen tuotoksiinsa. Valitsin tosin huomattavasti lyhyemmän, ja enemmän faktapohjaisen Oman huoneen. Se on essee, joka perustuu Woolfin luentosarjaan naiskirjailijoiden asemasta.
Woolfin kirjoitustyyli iski minuun välittömästi, hänen tapansa kirjoittaa tajunnanvirtaa on samaan aikaan koukuttavaa ja hieman sekavaa. Huomasin, että tekstin lukeminen on yllättävän hidasta, kun sitä lukee ensimmäistä kertaa. Olen lukenut kouluun englanninkielisiä artikkeleita nopeammin, kuin Oman huoneen tekstiä suomeksi.

Tulen innoissani jatkamaan Virgina Woolfin luku-uraani. Orlando odottaa aloitettuna sopivaa hetkeä, ja Mrs. Dalloway tulee olemaan kesän must read. Suunnitelmissani on myös lukea Oma huone vielä kerran uudelleen, sillä tajunnanvirta vaatii vielä hieman totuttelua.

Sanantuojat
Silvia Plath, Plath: Poems, 1987, suomeksi, kirjastosta
Luen harvoin runoja, ja vielä harvemmin ymmärrän niitä. Enkä ymmärtänyt nytkään, vaikka kuinka halusin. Lähdin innoissani tutustumaan feministiseksi runoilijaksi tituleeratun Plathin kuoleman jälkeen kottuun runokokoelmaan. Luin kirjan esipuheen, jossa runojen merkityksiä avattiin kattavasti, mistä annan loputtomasti kiitosta suomennoksen tekijälle. Siitä huolimatta, kamppailin koko kirjan läpi runojen lukemisen kanssa.

Sylvia Plathin elämä ja ura ovat kiinnostavia, ja olen lukenut hänestä viime aikoina paljon. Hänen mielenterveyden ongelmansa näkyvät selvästi Sanantuojissakin, en ole koskaan lukenut yhtä masentavia runoja niin paljoa yhdellä kertaa. Muutamat runot olivat koirankorvien arvoisia, mutten koskaan muistanut kerätä niitä talteen pystyäkseni lainaamaan niitä tässä postauksessa. Vaikka Sanantuojat ei kasvattanut rakkauttani runouteen, innostukseni lukea Lasikuvun alla sen sijaan kasvoi!

+ All the Bright Places (JUONIPALJASTUKSIA-ish)
Jennifer Niven
Ensimmäinen kirja piiiitkään aikaan, jonka ole jättänyt keskeen tarkoituksella. Oikeastaan vain yhdestä syystä. Pidän onnellisista lopuista. Luin muutaman Goodreads-arvostelun, ja aloin pelätä pahinta, kun monessa käytettiin sanavalintaa 'ongelmallinen'. Ja kun kirjassa mainittiin sanat itsemurha ja masennus, en tehnyt muuta, kuin selannut kirjan läpi, lukenut kaikki tärkeimmät kohdat ja todennut ettei se ollut minua varten. Ainoastaan 13 syytä on ollut kirja, jossa itsemurha on ollut keskeisenä teemana, ja josta olen todella pitänyt. Sen takia jätin myös All the Bright Places:n kesken. Tarina vaikutti aivan liian masentavalta alusta saakka, ja loppupuolen tapahtumat eivät myöskään vakuuttaneet.

Mutta jos raskaampi YA kiinnostaa yhtään, kannattaa varmasti vilkaista tätä kirjaa. Tavallaan ymmärrän miksi kyseessä on pidetty teos, mutta kaikesta ei vaan voi pitää. Ja välillä on hauska jakaa myös negatiivisia kokemuksia täällä blogin puolella. 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Margaret Attwood: Orjattaresi


Margaret Attwoodin Orjattaresi on ollut monella tavalla ajankohtainen tänä vuonna. Sen painoksia on ostettu Amazonista loppuun Donald Trumpin presidentiksi valitsemisen jälkeen (samoin kävi Orwellin 1984:lle). ja siitä ollaan tekemässä TV-sarjaa, joka trailerista päätellen vaikuttaa ihan katsottavaltakin.

* * * * *
Hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, sillä heillä ei ole edes omaa nimeä: heitä kutsutaan kulloisenkin isäntänsä, ruumiinsa haltijan mukaan. Mutta myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa.
* * * * *

Pohdin pitkään kirjoittaisinko postauksen tästä vai en. Lopulta päädyin tähän ratkaisuun puhtaasti siksi, että minulla oli ihan liikaa sanottavaa aiheesta. Ei ainoastaan Orjattarestasi, vaan myös teemoista sen ympärillä. Kirjasta kertoo paljon jo se, että Goodreadsia selatessa suosituimpia feminismi-teeman alle osuvia kirjoja, taitaa tämä olla listan ensimmäinen.

Orjattaresi sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa Yhdysvalloista on tullut Gileiad: fundamentalisti kristittyjen johtama, totalitaristinen ja vahvasti patriarkaalinen diktatuuri, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on unohdettu asia. Attwood on dystopiassaan venyttänyt äärimmilleen, ja yli rajojen, niitä ilmiöitä, joiden ongelmallisuudesta nyky-yhteiskunnassa keskustellaan; Fundamentalismi, sukupuoliroolit, luokkajako ja naisten oikeudet omaan ruumiiseensa. Samalla kyseessä on kiinnostava "tutkielma" demokraattisen järjestelmän muuttumisesta totalitaristiseen järjestelmään nopeammin, kuin kukaan ehtii huomata. Tätä lukiessa pääsi hyödyntämään valtio-opin luentoja, kun yritti miettiä nimitystä kirjan hallintomuodolle (ja päädyin kuitenkin tuttuihin ja turvallisiin totalitarismiin ja diktatuuriin)

Yksittäisenä asiana täytyy nostaa esille kirjan kauheimpia, ja ajatuksia herättävimpiä hetkiä. Ne ovat niitä, kun kirjan päähenkilö, Offred, muistelee maailmaa ennen Gileiadin syntyä. Hänen feministiäitiänsä, tytärtään ja aviomiestään. Kuinka hän kävi töissä ja eli normaalia elämää. Aiemmin lukemissani dystopioissa muutos paremmasta pahempaan on tapahtunut niin kauan aikaa sitten, ettei kukaan oikeastaan muista sitä. Orjattaresi kauheutta lisääkin juuri se, että paremmat ajat ovat aivan kulman takana.

Oma fiilikseni kirjasta on edelleen ristiriitainen. Huomaan näin jälkeenpäin alkaneeni pitämään sitä maineensa arvoisena, ja todella hyvänä teoksena. Mutta samalla kuitenkin sen toivoton sävy, ja omalla tavallaan katkeran suloinen loppu ovat edelleen jääneet pahana jälkimakuna suuhun. Ehkä juuri näiden fiilisten takia on syytä sanoa Attwoodin onnistuneen sanomansa perille viemisessä?
"Better never means better for everyone... It always means worse, for some"
Epäpätevästi suomennettuna: Parempi ei koskaan tarkoita parempaa kaikille... Se tarkoittaa aina pahempaa joillekin
 Kyseessä on tärkeä kirja. Se on nopeasti luettava ja sujuvasti kirjoitettu romaani siitä, miten asiat pahimmillaan voisivat olla. Kirjan yhteiskunta on rakennettu uskottavaksi, sellaiseksi, jonka muodostuminen ei olisi mahdottomuus oikeissa olosuhteissa. Mattwood ei turhaa kutsu kirjaansa spekulatiiviseksi fiktioksi. On pelottavaa, miten läheltä nykymaailmaa siinä aika ajoin kuljetaan.

Loppukevennykseksi: tätä Tumblr-postausta ajattelin liian usein kirjaa lukiessani

* * * * *
XXXXX
The Handmaid's Tale
Kustantaja Anchor Books, suom. Tammi
Julkaisu vuosi 1985
Englanniksi
Kirjastosta