perjantai 21. heinäkuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä


Suomalainen fantasia on viime aikoina päässyt valloittamaan lukulistaltani yllättävän suuren osan. Kirjastossa uutuushyllyssä Kaarnan kätkössä osui silmiini ensimmäisen kerran, ja lopulta pyysin siitä arvostelukappaletta Myllylahdelta. Pituutta sillä ei juurikaan ole (viime aikaistan viisisataa sivuisten järkäleiden rinnalla ainakaan), ja uskalsin odottaa pikaista lukukokemusta tämän äärellä.

* * * * *
Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän. 

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.
* * * * *

Takakannestakin uskaltaa päätellä, että Kaarnan kätkössä, on taas hieman uutta suomalaista fantasiaa/paranormaalia kirjallisuutta. Suomalaista mytologiaa on hyödynnetty aiemminkin, mutta Sini Helminen on löytänyt uuden aiheen, jota ei vielä ole käsitelty. Enkä voi olla sen takia kehumatta kirjan kekseliäisyyttä. Puhtaasti suomalainen mytologia nuorten kirjoissa on aina mukavaa luettavaa, sillä siinä yleensä oppii paljon uutta, eikä kyllästymiseen saakka tarjottuja enkeleitä tai vampyyrejä tarvitse kestää taas yhtä kirjaa lisää.

En ole varma vakuuttiko päähenkilö Pinja minua aivan täysin puolellensa, vaikken osaakaan ihan tarkkaa määritellä, mikä hahmossa jätti kylmäksi. En tiedä luinko häntä hieman liian kriittisesti, ja tulkitsin kaiken ylidramaattiseksi teiniangstiksi, sillä kieltämättä kirjan alun erossa ja itsesäälissä uiminen hieman siltä vaikuttaa. Epäilyväisyyteni heijastuu sitten koko loppukirjan lukukokemuksissa.
Pinja on kirjan hahmoista ainoa, johon todella ehtii tutustumaan. Ehkä sivumäärästä ja vauhdikkaasta tarinasta johtuen moni tärkeämmistäkin sivuhenkilöistä jää vähän turhan vähälle huomiolle. Virvestä saa sentään vähän paremman kuvan, mutta muuten tuntuu, että kirjassa on Pinja ja kourallinen sivuhenkilöitä.

Ilokseni kirjassa on paljon viittauksia popkulttuuriin. Ne tarjoavat jonkinlaista löytämisen iloa, kun pääsee tajuamaan mihin kirjaan tai elokuvaan on viitattu. Muutenkin Helminen onnistuu kirjassaan tavoittaamaan nuorten elämää yllättävän onnistuneesti. Ei ainoastaan Twilight- ja Harry Potter-viittausten avulla, mutta myös esimerkiksi Pinjan suhtautuminen kesätöihin tai maalle arestiin joutumiseen on tuttua varmasti yhdelle jos toiselle. Jälkimmäinen varsinkin, jos on henkeen ja vereen kaupunkilainen, mutta joutunut kokemaan pitkät kesät isovanhemmilla tai mökkeillessä.

Hieman nuorempi yleisö voisi nauttia tästä kirjasta enemmän, ja sen pituuden uskoisi houkuttelevan vähän kokemattomampiakin lukijoita äärelleen. Kuten sanottu, se on kuitenkin kekseliäs aiheeltaan, ja pidin siitä, että tyttö tapaa pojan aseltelma on vaihtunut tyttö tapaa tytön asetelmaan. On hauskaa, että asiaa käsitellään enemmän sivujuonena, juuri tällaista tarvitaan fantasiakirjallisuuteen enemmän.

Olen edelleen vähän sen rajoilla, onko Kaarnan kätkössä mieleiseni kirja, vai jäikö se kokemuskena enemmän meh puolelle. Sarjan seuraavassa osassa seurataa uutta päähenkilöä, mikä sai kiinnostukseni heräämään. Voi olla, että vaikka ensimmäinen osa ei vielä ihan täysin vakuuttanut, tulen silti palaamaan sarjan pariin myöhemmin.

* * * * *
XXX½
Kustantaja Myllyrinne
Vuosi 2017
Kustantajalta
Suomeksi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pohdintaa n:o 5. Parhaat ikinä

(Paremmat kuvat luvassa myöhemmin!)
Viime kuussa Sivujen välissä saavutti kunnioitettavan kuuden vuoden iän, ja tänään 100 postauksen rajakin pääsi ylittymään! Ja sen takia päätin kerätä 10 + 1 parhainta kirjaa, jotka olen koskaan lukenut. Parhailla ei nyt tarkoiteta kaikista pysäyttävintä lukukokemuksia, jotka ansaitsisivat Nobelin palkinnon kirjoittajilleen välittömästi, vaan pikemminkin ne, jotka ovat jättäneet lukemisestaan parhaimmat muistot tai ovat muuten olleet merkityksellisiä elämäni aikana.

Ottaen huomioon miten hankalaa on loppujen lopuksi valita suosikkikirjojansa, voin vannoa, että tämä lista on vaillinainen, ja koostuu pelkästään omistamistani kirjoista. Järjestystä kummasteleville tiedoksi, että kirjat ovat aikajärjestyksessä suosikista uusimpaan!


Ella Lapissa, Timo Parvela
Ella-kirjat olivat ehdottomasti ala-asteikäisen minun suosikkilukemista. Julkaistuista kirjoista olen lukenut kaikkiaan kolmetoista. Silti vuonna 2003 julkaistu Ella Lapissa on jäänyt kaikista parhaiten näistä kirjoista mieleen, sillä muistan kuinka isämme luki sitä minulle ja siskolleni iltaisin. Tosin lukemisesta ei tullut ihan aina mitään, kun häntä nauratti kirja melkein enemmän kun meitä junioreita. Sama kyllä toistui muidenkin Ellojen kanssa, mutta ehkä eniten kuitenkin tämän kirjan kanssa.

Harry Potter ja Azkabanin vanki, Harry Potter
Eihän tätä listaa voisi kutsua parhaimmat ikinä listaksi ilman J.K. Rowlingin Harry Pottereita. Vaikka koko sarja on ollut peruskouluaikana se kaikista tärkein minulle, on Azkabanin vanki pysynyt aina suosikkina. Ihan jo vaan sen takia, että Sirius Musta on aina ollut suosikkihahmoni. Azkabanin vanki on edelleen ensimmäisten Pottereiden tapaan kepeä tarina, mutta myöhempien osien synkkyys on alkanut jo hiljalleen hiipiä kuvaan mukaan!

Kolme muskettisoturia, Alexandre Dumas
Ensimmäinen lukemani melkein tiiliskivestä menevä klassikko, joka myös innosti minut todella lukemaan ja aloittamaan kirjablogiharrastusta. Olin täysin myyty historialliseen miljööhön sijoittuvasta seikkailusta täynnä romantiikkaa, juonittelua ja miekkoja. Yhteen aikaan luin aikalailla kerran vuodessa tämän kirjan, ja nytkin se houkuttelee uudelleenluettavien teosten pinossa!


Kesytön, Elina Rouhiainen & Tilastollinen todennäköisyys löytää se ainoa oikea, Jennifer E. Smith
Lukio aiheutti aikamoisen lukujumin, enkä juuri ensimmäisen ja toisen vuoden aikana koskenut juuri lainkaan kaunokirjallisuuteen. Edes pakottamalla. Eräiden kirjamessujen alla hairahduin kuitenkin kirjastosta lainaamaan Kesyttömän sekä Tilastollisen todennäköisyyden. Muistan, ettei kumpikaan ensimmäisellä lukukerralla tehnyt minuun juurikaan vaikutusta, mutta reilu vuosi siitä, ja päätin lukea ne uudelleen ihan vain kokeillakseni.
       Onneksi luin, sillä paljastui, että pidin kummastakin tarinasta enemmän kuin muistin, ja niiden inspiraatiosta aloin hiljalleen löytää sekä ya-fantasian että ya-romantiikan, mikä on hallinnut elämääni viimeisen kolmen vuoden ajan jatkuvasti kasvavassa määrin. Nykyään molemmat näistä ovat go to kirjoja, jos tuntuu ettei mitään muuta luettavaa ole, ja voin myöntää tässä vaiheessa tuntevani tarinat paremmin kuin omat taskuni.ä

Spoon river antologia, Edgar Lee Masters
Yksi ainoista pakollisista kirjoista, joita lukion äidinkielenkursseilla luin. Ja ensimmäinen runokirja koskaan, josta todella innostuin. Ahmin Spoon Riverin hautakivien tekstit muutamassa päivässä, ja yritin pysyä niiden paljastamien ihmissuhteiden ja käänteiden perässä. En ole koskaan analysoinut yhtä innoissani mitään kirjallista, kun sillä äidinkielen tunnilla.

Things They Carried, Tim O'Brien 
Ensimmäinen kirja, jonka olen hankkinut pelkästään Goodreads-suositusten perusteella. Silloinen paras ystäväni toi kirjan minulle matkaltaan New Yorkista (se oli aikaa ennen kuin löysin nettikaupat), ja jo sen takia tällä novellikokoelmalla on erityinen merkitys minulle. Toisaalta myös sen aihe - Vietnamin sodassa palvelleista miehistä ha siitä mitä he kantavat mukanansa - on mielenkiintoinen ja erilainen siitä, mitä normaalisti luen. Kolmen muskettisoturin tapaan Things They Carried on odottanut uudelleenlukemista jo pitkään, joten toivottavasti senkin aika koittaa pian.

Six of Crows, Leigh Bardugo
Viime syksynä Berliinin matkan aikana kuuntelin Leigh Bardugon Six of Crows äänikirjaa, kun matkustimme bussilla halki Baltian, Puolan ja hyvän matkan Saksaakin. Matka sujui huomattavasti nopeammin tätä kuunnelessa. Toimintaa täynnä oleva kirja kuudesta nuoresta rikollisesta on täynnä vahvoja ja inhimillisiä hahmoja, jotka kaikki tuovat oman lisänsä kirjaan niin onnistuneesti, että eihän tätä voi tällaisesta listasta jättää pois.

Men Explaining Things to Me, Rebecca Solnit
Kevään yksi suosikeista, feministinen esseekokoelma. Olen aiemminkin lukenut tämän tyyppisiä feministisiä kirjoja, mutta jostain syystä Men Explaining Things To Me oli ensimmäinen, joka todella herätti ajatuksia ja tunteita, ja sai kiinnostumaan yhä enemmän feminismistä. Kyseessä on vielä ulkoisestikin kaunis kirja, jonka ainoa virhe on viitteiden puuttuminen.

My Lady Jane, Cynthia Hand, Brodi Ashton & Jodi Meadows
Vasta hetk sitten lukemani historiallinen ya-romaani, joka sijoittuu Tudor-ajan Englantiin. Lady Jane Greyn tarinan uudelleenkerronta, kirja siitä mitä todella tapahtui. En ole vähään aikaan nauranut yhtä paljon kirjaa lukiessani, ja vaikka aihe on synkkä (Lady Jane Gray ja hänen puolisonsa teloitettiin vain muutama päivä Janen noustua valtaistuimelle Maria ensimmäisen toimesta), en ole koskaan lukenut mitään niin hauskaa! Välitön suosikki, jonka tämänkin varmasti tulen lukemaan uudelleen.

+ 1, mainitsemisen arvoinen:
Tämä ei ole yksi kirja, vaan pikemminkin yksi kirjailija. Heikkouteni on aina ollut fantasia, ja nykyisin erityisesti YA-fantasia. Sen takia valitsin mainitsemisen arvoiseksi kirjailijan Sarah J. Maasin, joka on kirjoittanut Throne of Glass-sarjan, sekä A Court of Thorns and Roses-sarjan, jotka ovat molemmat suuria suosikkejani. Kaikki hänen kirjoitustavastaan hahmoihin on juuri sitä mitä kirjoissa kaipaan, ja seuraa mielenkiinnolla mitä kaikkea Maas tulekaan tulevaisuudessa julkaisemaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

Kaikki kaikessa on jälleen yksi kirja lisää listassa "kirjat, joita on pitänyt lukea vaikka kuinka kauan, mutta joita koskaan ei muista hankkia käsiinsä". Ja jälleen yksi kirja, jonka luen koskan se on suomennettu nyt kun siitä tulee elokuva. Viime aikaisten kokemusten perusteella kyseessä olisi voinut olla hitti tai huti. Lopulta kallistuin kuitenkin positiivisemman puolelle. (Kirjan elokuvakannet eivät oikein jaksa viehättää, mutta olen pahempiakin nähnyt ihan lähimenneisyydessä.)
* * * * *
Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Olly on poika, joka muuttaa naapuriin ja Maddyn sydämeen.
* * * * *
Kaikki kaikessa on vähän erilainen YA-romanssi. Tosin ei kamalasti. Se kulkee mukavasti John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen viitoittamaa tietä, jossa vakavaa sairautta sairastava päähenkilö saa elämäänsä uutta sisältöä ja ongelmia tavattuaan unelmiensa prinssin. Tavallisten syöpätarinoiden joukkoon on Yoonin esikoisen myötä eksinyt myös SCIDiä (Severe Combined Immunodeficiency) sairastava hahmo. Tässä täytyy kuitenkin muistuttaa, etteivät Tähtiin kirjoitettu virhe ja Kaikki kaikessa ole muuten kovinkaan samanlaisia kirjoja.

Kaikki kaikessa ilahdutti monessakin asiassa. Ensinnäkin päähenkilö Maddy on 18-vuotias. Kerrankin. Yleensä tällaisia kirjoja tähdittää 16-vuotiaat lukion ykkösluokkalaiset (jotka myöhemmin rakastuvat abiin), ja oli mukava lukea hieman oman ikäisempien elämästä.
Toisekseen kirja on nopeasti luettava, ja se sisältää tekstin lisäksi piirrustuksia, ja pätkiä Maddyn Tumblr-blogista, sekä muista merkittävistä "dokumenteista", kuten sähköposteista.

Joissain kohdissa kirja kärsii uskottavuuden puutteesta, mutta se imi mukaansa, eikä epäkohtia ehtinyt miettimään ennen kansien sulkemista. Tarinan käänne on yksi näistä. Tavallaan se on odotettavissa oleva, ja ihan toimiva, mutta toisaalta, kyseenalaistan sen siitä huolimatta, juuri uskottavuuden takia. Samaan tapaan kuin Maddyn ja Ollyn pelottavan vähäisen viestittelyn. Ehkä kirjaan on "valittu" viesteistä vaan kaikista oleellisin, mutta milleniaalina en usko, että 18-vuotiaat tyytyisivät ainoastaan muutamaan viestiin illassa. Täysin vieras konsepti ainakin minulle.

Kaikki kaikessa on pääasiassa raikas ja kevyt YA-romanssi, jonka on luultavasti lukenut aiemminkin, mutta joka ei silti tunnu arvokkaan ajan haaskaukselta. Siinä on ihana kevyt tunnelma, ja elokuvan trailerin katsottua, kirjaa lukiessa voi tuntea kesäisen tuulen, joka illalla tarttuu hiuksiin ja puhaltaa vihreässä puutarhassa. Eli jos kesäinen nuorten aikuisten romantiikka inspiroi, Kaikki kaikessa sopii siihen tarkoitukseen.

* * * * *
XXX
Everything, Everything
Tammi
2017
Kustantajalta
Suomeksi


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o 2 (Aloitus+koonti)

!Koonti lopussa!
Kesän toinen lukumaraton on täällä! Vetovastuu siirtyi Kirjan jos toisenkin Janelle, mutta säännöt pysyvät edelleen samoina. Tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin aikana niin paljon, kuin jaksaa/viitsii/pystyy, ja ainakin osan lukemisesta tulee tapahtua lauantaina, 8. päivä heinäkuuta.

Itselläni lukupino, kuten yläpuolelta varmasti näkyy, ei päätä huimaa. Etenkään sen jälkeen, kun ehdin lukea P.S I Still Love You-kirjan loppuun jo edellisenä päivänä. Onneksi kasassa odottaa Jenny Hanin To All The Boys I've Loved Before-sarjan päättävä Always and Forever, Lara Jean. Kuten aiemminkin, maratoniin varmasti mahtuu myös äänikirjoja ja suunnittelemattomia opuksia, mutta pääasiallisena tavoitteena olisi kuitenkin keskittyä painettuihin sanoihin tällä kertaa.

Urakkani tulen aloittamaan tänään kello viideltä! Vanhaa kaavaani noudattaen en luultavasti kovin aktiivisesti muista tapahtumista tänne blogin puolelle päivitellä, mutta yritän Twitterissä kommentoida etenemistä enemmän. Sieltähän minut löytää nimellä @Sivujenvalissa.

8.7., 22:12
Maratoonaaminen alkoi käytännössä jo viisi tuntia sitten, mutta satuin olemaan tien päällä, joten blogia ei paljon ehtinyt päivittelemään. Alku on ollut tahmea, kuunneltuna on 1,5h Jessica Bennettin Feminist Fight Club: An Office Survival Manual - kirjaa, jonka sponttaanisti valitsin sovelluksen ehdotuksista. Lukemista on joka puolella pinoittain, ja kohta on aika tarttua ihan fyysiseen kirjaan pitkästä aikaa!

9.7., 17:05
Niinhän siinä kävi, ettei maratonin aikana paljon ehtinyt lukemaan, saati sitten tänne blogin puolelle edes siitä vähäisestä etenemisestä päivittelemään. Jotta tämä postaus ei jäisi nyt kurjaksi tyngäksi, heitetään tähän perään vielä maratonin koontikin.

* * * * *

Maraton meni aikalailla penkin alle minun osaltani. Tosin pitäisi osallistua maratooneille useammin, koska saan aina enemmän aikaan kun pitäisi lukea. Lauantaina kävin kaverin kanssa syömässä, tutustumassa Porkkalanniemeen, ja sunnuntaina pyörähdettiin kirpputorilla, Kauppatorilla, Espoossa ja sitten maraton olikin jo ohitse. Paljon tuli tehtyä, mutta luettua ei juurikaan. Paitsi kun olin yksin autossa, niin siinä ehdin kuuntelemaan vähän äänikirjaa.

Kaikkiaan maratoonin aikana avasin neljä opusta.
Fyysisistä kirjoista Jenny Hanin Always and Forever, Lara Jean, jota luin yhteensä 35 sivua. Toinen oli rupi kaurin milk and honey, jossa etenin puolestaan 31 sivua. Eli sivuja tuli luettua vaivaiset 66.
Äänikirjoja kuuntelin jo mainittuakin Feminist Fight Clubia yhteensä kolme tuntia, ja Mackenzi Leen The Gentleman's Giude to Vice and Virtue - kirjassa pääsin yhden tunnin ja 10 minuuttia eteenpäin.

Mahalaskuksi muodostuneen lukumaratonini kokonaistulos oli siis loputa 2 kirjaa, 2 äänikirjaa, 66 sivua ja 4,10h äänikirjaa
Kahta viimeisintä maratontulosta parempaa pitää odottaa elokuulta, sillä eihän nämä mitään päätä huimaavia saavutuksia lopulta ole. 


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Elina Pitkäkangas: Kajo



Sopiiko, jos unohdetaan vampyyrit ja muut pakolliset olennot joita nuortenkirjoissa on esiintynyt Twilightista saakka, ja kaikki kirjoittavat ainoastaan ihmissusista (no ehkä noidat/velhot hyväksytään)? Koska kun luulin, että Kuura (postaus *klik*) on hyvä, niin Kajo ylitti kaikki odotukseni. En lupaa täysin spoileritonta postausta, sillä olen odottanut monta viikkoa päästäkseni purkamaan tuntojani tästä.

* * * * *
18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia? 
* * * * *

Kajo on Elina Pitkäkankaan trilogian toinen, eli melkein viimeinen osa (kyynelehtivä emoji tähän). Olen sijoittanut ehkä hieman liian paljon tunteita tämän kirjan lukemiseen, sillä vaikka siitä on kulunut jo kohta kaksi kuukautta, en edelleenkään ole päässyt yli kaikista suurimmista tapahtumista.

Kajo on Kuuran tapaan tapahtumarikas kirja, ja kaipaamaani tasapainoa toiminnallisten kohtauksien sekä hieman rauhallisemman jutustelun välillä on enemmän tässä toisessa osassa. Siitä huolimatta tunnelma on edelleen tiivis, ja kirja on juuri sellainen, joka täytyy ahmia yhdeltä istumalta.
Kertojien Inkan ja Aaronin "hajaannuttaminen" eri paikkoihin, ja tarinan kertominen heidän näkökulmistaan tuo sekä monipuolisuutta että syvyyttä kirjan tapahtumiin.

Hahmoja oppii tuntemaan paremmin, ja aikaisemmin ärsyttävätkin piirteet saavat selityksenä. Erityisesti Inka tuntuu kasvaneen hahmona, ja huomasin pitäväni hänestä ja hänen motiiveistaan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. On hauska seurata, miten ensimmäisen osan tapahtumat vaikuttavat eri hahmoihin, ja miten kukin omalla tahollansa niitä käsittelee. Melkein heti alussa paljastuvat juonenkäänteet tuovat tähän omat esteensä, mikä on vielä herkullisempi lisä tähän.

(Seuraavaksi spoilereita, lue omalla vastuulla) Ensimmäisessä osassa sydämeni mukanaan vienyt, ja tuhonnut, hahmo oli ehdottomasti Matleenan isoveli Leo, joka pysyi Kajossa hyvin kuolleena. Tosin pienen pieni toivon siemen onnistuttiin istuttamaan sekä Matleenan että minun mieleeni siitä, että ehkä näin ei olisikaan. En uskalla odottaa Jon Snowmaista kuolleista nousemista, mutten voinut estääkään salaista haavettani tästä. Muuten itkinkin sitten silmäni päästä, joka kerta kun hahmo edes mainittiin. Kiinnyn välillä ehkä vähän liikaa joihinkin hahmoihin.(Spoilerit ohi)

Onneksi Kuurassa koetut hahmomenetykset korvaantuivat yhtä pätevällä vahvistuksella, kun mukaan jolkotti ihmissudet Väinö, Alexander, Ronja ja Tuuli, sekä Werecaren johtohahmo Jatta. Kukaan uusista sivuhenkilöistä ei korvaa vanhoja, syrjään jääneitä hahmoja samanlaisuudellaan, vaan mukaan tulee kourallinen uusia kiinnostavia persoonallisuuksia. Mukavana lisänä toimii se, ettei kaikki heistä ole juuri ja juuri täysi-ikäsiä, vaan mukaan mahtuu monenmoisia henkilöitä.

Jos Kuura yllätti minut synkällä lopullansa, Kajo jatkaa yhtä armottomalla linjalla, tällä kertaa koko matkan alusta loppuun saakka. Kaiken YA-romantiikan rinnalla kaipaan aina välillä jotain vähän verisempää ja väkivaltaisempaa, ja sitähän Kajo kyllä tarjosikin.

Ilokseni voin todeta, että pitkästä aikaa sarjan toinen osa on ollut vakuuttavampi kuin ensimmäinen, varsinkin, kun se ensimmäinenkään ei ollut huono! Sarjan kolmannen osan julkaisuun on vielä piiiitkä aika, ja siihen saakka pitäisi pysyä jotenkin nahoissansa, mikä tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä. Kuten varmasti näkee, tämä on juuri sellainen kirja, josta haluaisin ihan hirveästi kirjoittaa, mutta ajatukset eivät saa järkevää jäsennettyä muotoa innostuksestani johtuen. Lukekaa, en voi kun suositella!

* * * * *
XXXXX
Myllylahti
2017
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, lainaus Myllylahti

torstai 6. heinäkuuta 2017

Victoria Aveyard: Lasinen miekka


Viime syksynä sain vihdoin luettua Victoria Aveyardin Punainen kuningatar-sarjan ensimmäistä osan (Punainen kuningatar), jonka ahmin yllättävän nopeaan tahtiin syyskuun alussa. Silloin sarja vakuutti, ja vaikka kliseiltä ei vältytty, huomasin kuitenkin viihtyväni kirjan parissa. Ja ilokseni sarjan toinen osa julkaistiin jo tänä keväänä. Vaikka olen huono jatkamaan sarjoja, innostuin kuitenkin lukemaan tämän jatko-osan! 
*****
Kostonhimoinen prinssi Maven on kruunattu Nortan kuninkaaksi ja hän on päättänyt napata Maren. Ajojahdin kiihtyessä Mare lähtee etsimään itsensä kaltaisia punahopeisia vapaustaistelijoita avukseen. Samalla hän joutuu kohtaamaan sisällään kuohuvan pimeyden. Onko hän muuttumassa samanlaiseksi hirviöksi kuin hopeiset vastustajansa? Ovatko petokset ja vääryydet kovettaneet hänen sydämensä? Vallasta syrjäytetty prinssi Cal, Mavenin isoveli, seuraa Maren mukana, eivätkä Maren tunteet häntä kohtaan ole sammuneet. 
*****

Punainen kuningatar oli nostanut odotukseni ehkä aavistuksen liian korkealle, ja odotin Lasiselta miekalta lähes yhtä hyvää suoritusta kuin edeltäjältäänkin. Ihan oikeasti uteliaana halusin tietää, mihin tuttujen hahmojen tiet vievät edellisen teoksen päätöksen jälkeen. Lasinen miekka jäi kuitenkin ensimmäisestä jääneen hyvän fiiliksen jalkoihin, enkä onnistunut löytämään oikein samanlaista lukuflowta tällä kertaa. 

Yksi isommista kompastuskivistä omalla kohdallani Lasista miekkaa lukiessa oli se, etten muistanut läheskään tarpeeksi Punaisen kuningattaren lopusta. Muistin viimeisen sivun, ja melkein lopun, mutta välin tapahtumat eivät piirtyneet mieleeni millään. Sen takia sain kirjaa lukiessa kummastella kerran jos toisenkin, kun tapahtumiin viitattiin eikä mieleen millään tullut mistä nyt puhuttiin. Tosin tästä ei kirjaa voi oikeastaan syyttää. Itseasiassa tarina tuntui loogiselta jatkolta siihen, miten edellinen päättyi ja periaatteessa se on helppo liittää aiempiin tapahtumiin. Jos muisti seurata niitä tarpeeksi tiiviisti.

Lasinen miekka on mukavan vauhdikas kirja, joka sisältää mielestäni juuri sopivan annoksen toimintaa ja selittämistä. Henkilöiden väliset suhteet tulevat selviksi, ja jonkinmoista kehitystä on havaittavissa. Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan monipuolista kuvausta. Sitä ei "tuputeta" lukijan mieleen, mutta se on elävää ja tavallaan elokuvamaistakin.

Ensimmäisestä kirjasta tutut päähenkilöt, Cal, Mare, Kylor ja Maven ovat ehkä himpun verran hankalasti tavoitettavia hahmoja tässä toisessa osassa. Päähenkilö Mare on kirjassa etäinen, tylsä ja rasittava turhan usein, enkä jaksanut sympatisoida hänen kamppailujaan ylimääräisen valittamisen ja surkuttelun takia. Samaan aikaan hän on hyvin Katnissmäinen, vastoin omaa tahtoaan sankariksi/vastuuasemaan nouseva teinityttö, josta on helppo pitää. Vaikka tarkoituksena on varmasti pyrkiä esittämään vallan ja vastuun mukanaan tuomat plussat ja miinukset, ne tuodaan esille vähän liian ilmeisesti Maren kohdalla.

Prinssiveljekset Cal ja Maven olisivat saaneet olla kirjassa enemmän läsnä. Vaikka Mare ja Cal kulkevat koko ajan yhdessä, välillä tuntui, ettei toista miespäähenkilöä oikeastaan ollut. Ja silloinkin kun on, hän muistuttaa vähän liian paljon Brooding YA hero Twitter-tilin sankaria. Toisaalta eipä Kylorkaan ansaitse hymypoikapatsasta tai vuoden tsemppari palkintoa käytöksellään. Huomasin pyöritteleväni silmiäni vähän liian usein hänen avatessaan suunsa kirjan sivuilla.

Lasinen miekka on ihan ok jatko-osa vähän paremmalle ensimmäiselle osalle. Päähenkilöt, joista pidin aiemmin, tuntuivat silloin tällöin rasittavilta. Se kuitenkin eteni vauhdikkaasti, ja tapahtumat tuntuvat loogiselta seuraamukselta Punaisen kuningattaren päätökselle. Silti turhaa selittelyä olisi voinut hieman karsia pois, koska Lasinen miekka tuntuu ehkä viisikymmentä sivua liian pitkältä. Varsinkin, kun kyseessä on sarjan toinen osa, joka ei yleensä ole aivan yhtä vauhdikas tai mielenkiintoinen kuin ensimmäinen tai viimeinen osa sarjasta. Loppuun pakollinen maininta suomennoksen kannesta, joka on mielestäni aivan erityisen kaunis!

* * * * *
XXX
Glass Sword
Kustantaja Harper Teen (Suom. Aula & Co.)
Julkaisu vuosi 2016 (Suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, kuvaus Aula & Co.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuu & heinäkuun suunnitelmat

Puolet vuodesta on jo takana (eikä kyllä yhtään tunnu siltä), ja koulun alkuun on kaksi kuukautta. Kesätöiden takia kuukausi on ollut ennen kaikkea tapahtumaköyhä, mutta heti heinäkuun alku saa vipinää, kun pääsen Jyväskylässä muuttamaan uuteen asuntoon. Vaikka surettaa heittää hyvästit neliöille joissa olen viimeiset kaksi vuotta asunut, vaihtelu virkistää. Tosin en välttämättä odota yhtä innoissani kirjahyllyni muuttamista, ja varmasti ainakin osa opuksista joutuu väistymään uusien tulokkaiden tieltä. Erityisesti, kun innostuin jälleen käyttämään pienen osan palkastani kirjatilaukseen!



Kesäkuu on ollut jälleen yksi kirjarikas kuukausi lisää tähän vuoteen, ja vaikka kuun loppua kohden innostus hieman laantui, niin sain luettua kaiken kaikkiaan 12 kirjaa kuun aikana. Kesän lukumaraton 1/3 toimi lähinnä alkulämmittelynä, mutta kohta on jo heinäkuun maratonin aika! Ja viikko sitten vietettiin blogin kuusi-vuotissyntymäpäiviä!

Seuraavana siis tuttuun tapaan kesäkuun luetut:
Jessie Burton, Nukkekaappi
Lauren Kate, Langennut
Becky Albertalli, The Upside of Unrequited
Jilly Gagnon, #Famous
Elina Pitkäkangas, Kajo
Sini Helminen, Kaarnan kätkössä
Angie Thomas, The Hate U Give
Nicola Yoon, Kaikki kaikessa
Cynthia Hand, Brodi Ashton ja Jodie Meadows, My Lady Jane
Julie McElwain, A Twist in Time
Maggie Stiefvater, Shiver

Aikalailla YA painotteinen kuukausi on takana, ja joukkoon mahtui niin osumia kuin hutejakin. Bloggauksia on luvassa aika kasa, sillä toukokuultakin on vielä muutama jäljellä, ja suunnitelmiakin on kiitettävä määrä odottamassa toteutumista.

Heinäkuulle suunnitelmia en ole oikeastaan tehnyt, sillä keskeneräisiä kirjoja on taas kerääntynyt pienen kirjaston verran. Sen lisäksi olen viime aikoina lukenut tiiviisti yhden sivuaineen peruskurssien e-tenttikirjoja, jotka eivät välttämättä tavoittaisi bloggauksina yleisöäni. Koulukirjojen lisäksi lukemiselta on hieman vienyt aikaa uusi podcast löytöni, kahden huippuhauska naiskoomikon juontama, niskakarvoja nostattavia murhia läpi käyvä My Favorite Murder.

* * * * *

En ole viime aikoina juuri ehtinyt päivittelemään blogini haaste-sivua, saati sitten haasteiden etenemistä itse kirjapostauksissa. Siispä päätin lisätä vielä tämän kuun koonnin loppuun tästä pienen pätkän.  Goodreadsiin asettamani 40 kirjan tavoitteen saavutin kesäkuun toisella viikolla, mistä olen enemmän kuin ylpeä. Mutta koska vuotta on vielä yli puolet jäljellä, päätin kasvattaa tavoitteeni 75 kirjaan. Toivottavasti en haukannut liian isoa palaa purtavaksi sen kanssa, se jää nähtäväksi.

Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa tarttua Helmetin lukuhaasteeseen, jota olen päivittänyt viimeksi niinkin pitkän aikaa sitten, että kohtia oli suoritettuna yhdeksän (14, 18, 25, 27, 31, 34, 41, 42, 45). Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin, lista näyttää tältä (tähti vielä lukemattoman kohdan perässä tarkoittaa, että edes jotain hajua on siitä, mikä kirja sen kohdan tulee viivaamaan yli)

1.     Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2.     Kirjablogissa kehuttu kirja; Oonko ihan normaali?
3.     Suomalainen klassikkokirja; Tummien perhosten koti
4.     Kirja lisää hyvinvointiasi; How to be Parisian
5.     Kirjassa liikutaan luonnossa; Lasinen miekka
6.     Kirjassa on monta kertojaa; Sodassa ja rakkaudessa
7.     Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8.     Suomen historiasta kertova kirja; Suomen historia
9.     Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10.  Kirjan kansi on mielestäsi kaunis; Fantastic Beasts and Where to Find Them, Screenplay
11.  Jonkun muun alan ammattilaisen tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12.  Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13.  Kirja ”kertoo sinusta”: My Lady Jane
14.  Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella; Et kävele yksin
15.  Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen; On the Fence
16.  Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: 
17.  Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista; Spoon River Antologia
18.  Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa; An Ember in the Ashes
19.  Yhdenpäivänromaani; Hello, Goodbye and Everything in Between
20.  Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Kaikki kaikessa
21.  Sankaritarina*
22.  Kuvitettu kirja*
23.  Käännöskirja; Sanantuojat
24.  Kirja, jossa selvitetään rikos: A Twist in Time
25.  Kirja, jossa kukaan ei kuole; Syysprinssi
26.  Sukutarina
27.  Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja; Akvarellejä Engelin kaupungista
28.  Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan; The Fill-in Boyfriend
29.  Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisit oppia; Langennut
30.  Kirjan nimessä on tunne; To All the Boy’s I’ve Loved Before
31.  Fantasiakirja; A Gathering of Shadows
32.  Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33.  Kirja kertoo Intiasta
34.  Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt; Jäähyväiset aseille
35.  Kirjan nimessä on erisnimi; Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
36.  Elämänkerta tai muistelmateos*
37.  Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38.  Kirjassa mennään naimisiin: My Lady Jane
39.  Ikääntymisestä kertova kirja
40.  Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä; Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
41.  Kirjan kannessa on eläin; Kuura
42.  Esikoisteos; Lempi
43.  Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään; Oma huone
44.  Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45.  Suomalaisesta naisesta kertova kirja; Saippuaprinsessa
46.  Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47.  Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit; Handmaid’s Tale (esim. kohdat 37. ja 16.)
48.  Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49.  Vuoden 2017 uutuuskirja; Viillot
50.  Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja*

Vaikka en jaksa jokaista erikseen selittämään, niin todettakoon, että kohta 13, kirja kertoo "sinusta", on valittu muutaman tekijän takia: My Lady Jane on juuri kaikkea sitä mitä kaipaan kirjalta (historiaa, romantiikkaa, fantasiaa), sen päähenkilö rakastaa kirjoja, ja se pohjautuu historialliseen tapahtumaan, mikä sopii näin historian opiskelijalle paremmin kuin hyvin, JA se historiallinen tapahtuma on vahvasti yhteydessä Henry VIII:n aikakauteen, jotka ovat Englannin historian kiinnostavimmat vuosikymmenet.

Jäljellä olevista kohdista kun melkein kaikki ovat osoittautuneet yllättävän vaikeiksi, kun näin suunnitelmattomasti lukee tähän haasteeseen. Saa nähdä selviänkö kunnialla loppuun saakka.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pohdintaa n:o 4. Mennyt (blogi)vuosi

Kuva: Annie Spratt

Jälleen kerran on vuosi kulunut, ja Sivujen välissä täyttää kuusi vuotta! Aivan käsittämättömän omituista. En tällä kertaa ala taas kertaamaan, miten blogini sai alkunsa, tai miten kivinen tie sen pystyssä pitäminen on ollut (puhumattakaan typerästä ratkaisustani poistaa kaikki vanhat postaukset...). Jos sen suuntainen muistelointi kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan viime vuoden synttäripostauksen pariin, joka löytyy täältä.

Syntymäpäivien kunniaksi täytynee silti kääntää katse menneeseen vuoteen. Vähän joka kannalta.

Vuosi ei ole tuonut elämääni kovin suuria mullistuksia, tasaisen paksua yliopistoarkea on värittänyt lähinnä ainejärjestö puuhat, kourallinen erilaisia juhlia ja tietenkin kandin kirjoittaminen (josta kaiken tuskailun jälkeen sain vitosen, mistä ei voi olla kuin iloinen!). Mutta muuten, ei mitään uutta. Onneksi blogin pyörittäminen on hieman värittänyt arkeani kuluneen 365 päivän aikana, ja siihen halusinkin enemmän kiinnittää huomiota tässä postauksessa.

Viime vuonna blogini vuosi alkoi vasta kesäkuussa. Puolet vuodesta oli mennyt fuksivuoden kiireiden ja uuteen kouluun totuttelemisen kanssa painiskellessa, ja pääsin lukemaan ensimmäisen ei kouluun liittyvän kirjan vasta toukokuussa. Kun kesätyöt alkoivat, löysin aivan uudella puhdilla lukuintoni. Satunnaisia lukujumeja lukuunottamatta olen onnistunut säilyttämään lukutahtini parempana kuin hyvänä. Mikä on varmasti ollut nähtävissä myös blogin puolella, sillä postauksia kertyi viime vuodelta kaikkiaan 38, ja tätä postausta kirjoittaessa, olen julkaissut vuonna 2017 jo 35 postausta.

Aiempiin vuosiin verrattuna bloggaamisesta on tullut huomattavasti mielekkäämpää pelkästään jo sen takia, että olen onnistunut löytämään hurjan määrän mielenkiintoisia kirjoja, ja mielenkiintoisia ihmisiä. En voi korostaa liikaa sitä miten suuri merkitys verkostoitumisella, ja bloggarikolleegoihin tutustumisella on ollut viimeisen vuoden aikana. Vaikken ole aktiivisin postauksien kommentoija, keskustelua on onneksi syntynyt omien postauksieni yhteydessä, sekä Twitterissä. Lokakuussa osallistuminen Kirjamessuille bloggaajan roolissa auttoi myös osaltansa, kun pääsin tutustumaan kasvotusten henkilöihin, joiden kanssa oli aiemmin vaihdettu ajatuksia ainoastaan ruudun välityksellä.

Aktivoitumiseni somessa sekä postauksien julkaisemissa on myös näkynyt blogin tilastoissa. Viimeisen vuoden aikana lukijoita on ilmaantunut melkein 50 lisää. Aiemminkin olen sanonut, etten koskaan uskonut Sivujen välissä elävän niin pitkää, että näkisin 100 seuraajan rajan rikkoutuvan. Samalla toki postausten lukija- sekä kommentointimäärät ovat kasvaneet. On hauska huomata, että kärsivällisyys todella palkitaan, ja tuloksia alkaa näkymään pikku hiljaa!

TL;DR: Mennyt vuosi on ollut ehdottomasti blogihistoriani paras ja antoisin. Lukijoiden ja seuraajien määrä on kasvanut kohisten, ja olen saanut paljon uusia samanhenkisiä tuttavuuksia kirjablogipiirien kautta. Loppuvuosi tuo mukanansa varmasti lisää kiinnostavia kohtaamisia ja tapahtumia (aka Kirjamessut Helsingissä ja elokuun Hel-YA)!


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jessie Burton: Nukkekaappi


Jessie Burtonin Nukkekaappi on teos, jonka lukemista olen miettinyt kauan. Se on yksi niistä kirjoista, joka ilmestyy uudelleen ja uudelleen suosituksiin Audiblessa ja Goodreadsissa, kuten myös kirjaostoksia tehdessä ja lukuvinkkejä englannin kielisiltä sivuilta etsiessä. Ilahduin ikihyviksi, kun se tänä vuonna ilmestyi suomeksi, sillä suomentaminen on aina hyvä tekosyy lukea tällaisia pitkään harkittuja kirjoja.

* * * * *
On vuosi 1686. Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa.

Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyyritaiteilija lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa ja vihjaavan talon kätkemiin salaisuuksiin. Yrittääkö nukkemestari paljastaa salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?
* * * * *

Koska olen viime aikoina lukenut oikeastaan pelkästään YA-fantasiaa, Nukkekaappi oli tervetullutta vaihtelua, sillä historiallinen mysteeri on aina mukava lisä lukupinooni. Eikä kirjan ideaa voi haukkua mielikuvituksen puutteesta. Kiinnostuneena hyökkäsin sivujen kimppuun, sillä halusin todella tietää mihin tarina veisi. Kaiken lisäksi 1600-luku ja sen ajan Amsterdam ovat minulle täysin vierasta aluetta, joten siinäkin mielessä luvassa oli kiinnostavat 400 sivua. Ja viittaukset siihen, että kirjassa sivutaan LGBTQ+ teemaa, kiinnosti vielä enemmän, koska historiallisessa romaanissa sellaista harvemmin on.

Kirjassa on yllättävän vähän keskeisiä hahmoja, Nellan ja Johanneksen lisäksi päästiin tutustumaan Johanneksen siskoon Mariniin sekä palvelijoihin Ottoon ja Corneliaan. Jokainen keskeisistä henkilöistä ovat todella aidon tuntuisia, ja vaikka en välttämättä löytänyt omaa suosikkiani heidän joukostaan, niin halusin tutustua kuitenkin jokaisen menneisyyteen ja persoonaan tarkemmin kirjaa lukiessa. Hahmoista eniten kiinnostuin lopulta Brandtin sisaruksista. Heidän välinen suhteensa, sekä salaisuudet jotka kirjan aikana paljastuvat tekevät heistä kaikin puolin inhimillisiä. Mikä hieman tasapainottaa sitä faktaa, että jokaiselle tärkeällä ja vähemmänkin tärkeällä hahmolla tuntui olevan edes jossain määrin kurjaa kirjan aikana.

Vähän ennen puoltaväliä kirjassa tulee käänne epämiellyttävänpään, kun juonen kannalta keskeinen konflikti alkaa paljastua. Niillä tietämillä aloin ehkä hieman välttelemään kirjaa, ja loppua lähestyessä huomasin sen lähinnä masentavan ja aiheuttavan epätoivoa, ja kurjuus tuntui lisääntyvän eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun sivumäärä kasvoi. Saatoin muutaman kerran harkitakin Nukkekaapin kesken jättämistä, mutta samaan aikaan kuitenkin kiinnosti tietää miten kaikki tulee päättymään. 

Ottaen huomioon miten paljon pidin kirjasta, sen loppu on hyvin antikliimaksi monellakin tavalla. Paljon asioita jäi selvittämättä ja sanomatta, jolloin tuli vähän sellainen "tähänkö tämä nyt sitten tosiaan loppui?" fiilis. Siinä kohtaa tuntui myös, että Johanneksen hankkimaa nukkekaappia ympäröivä mysteeri jäi vähän selvittämättä. Oli myös paljon asioita joita olisin halunnut tapahtuvan, joita ei koskaan lopulta tapahtunut.

Kokonaisuudessaan Nukkekaappi on kirja täynnä epätoivoa. Se on myös kirja, jota en jossain vaiheessa saanut enää luettua oikeastaan eteenpäin, vaan jonka lukemista aloin siirtää puolenvälin juonenkäänteiden jälkeen. Se on kuitenkin kirja, jossa käsitellään mielenkiintoisia asioita ja esitellään kolkka ja aika historiassa, joka on varmasti vieras monelle. Valitettavan paljon jäi kuitenkin roikkumaan, joten niiltä osin Nukkekaappi on myös aika turhauttava lukea. Nopeasti luettava kirja, joka ei lopulta edennytkään nopeasti oman kiinnostuksen lopahtamisen takia. Uskallan kuitenkin suositella, jos historialliset mysteerit kiinnostavat, eikä itseään toistava bloggaus karkottanut tiehensä.



* * * * *
XXX½
(The Miniaturist)
Ecco Press (suom. Otava)
2014 (suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Sivuja 431
Kuva minä, lainaus Otava

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lauren Kate: Langennut


Langennut on pölyttynyt kirjahyllyssäni monta vuotta englanninkielisenä versiona. Kun ostin sen, olin ihan innoissani aloittamassa uutta jännittävältä kuulostavaa sarjaa, mutten koskaan saanut aloitettua sitä kunnolla. Sitten kuulin elokuvasta, ja vähän myöhemmin kirjan suomentamisesta. Siispä päätin vihdoinkin lukea yhden ikuisuusprojekteistani pois hyllystä.

* * * * *
Luce Pricen epäillään sytyttäneen lipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseki hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti. 
Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaa draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.
* * * * *

Uskon, että olisin säästynyt paljolta, jos en olisi koskaan lukenut tätä kirjaa. Onnekseni sen lukemiseen ei mennyt kamalasti aikaa, joten menetetyt minuutit eivät satu niin paljoa. Saattaa kuulostaa karkealta, mutta en onnistunut millään löytämään positiivista nuottia, jolla aloittaa tätä postausta.

Langennut on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2009. Se oli vuosi, kun Uusikuu tuli elokuviin, Nälkäpelin toinen osa Vihan liekit ja Cassandra Claren Lasikaupunki ilmestyivät. Kuten myös Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli, sekä Kami Garcian ja Margaret Stohlin Lumoava kirous. Yön talo sarjassa oltiin jo viidennessä osassa, eikä Percy Jacksonkään ollut vielä päättynyt. Ja Harry Potter elokuvia oli luvassa vielä kaksi. Elettiin siis sitä Potter/Twilight-hypen aikaa, kun enemmän tai vähemmän legendaariset YA-sarjat olivat edelleen kesken, ja synkistelevät vampyyrit se juttu.

Valitettavasti tämä on läsnä halki jokaisen Langenneen sivun. Ymmärrän, että se on suomennettu, kun elokuva on vihdoin päätetty saada valmiiksi, mutta onhan kyseessä tuskaisen vanhentunut juoni ja käytetyt kliseet. Sisäoppilaitos, kurjaa elämää elävä mustiin pukeutuva päähenkilö, ja vihamielisesti häneen suhtautuva, mystinen, mököttävä ja kidutettu päähenkilömies. Ei mitään, mitä en olisi lukenut aiemmin.

Siinä missä täysin väärä suomentamisajankohta lähinnä surettaa, muut tekijät ainoastaan raivostuttavat. Valehtelematta ja liioittelematta uhkasin yhdessä kohtaa polttaa koko kirjan. Päähenkilö Luce on ehkä sietämättömin päähenkilö pitkään aikaan. Hän on se erityinen lumihiutale, joka ui ainoastaan perhosuintia, josta koulun kuumimmat pojat kilpailevat, ja jolla ei ole muuta kiinnostuksen kohdetta kuin Daniel, tarinan the mies. Joka näyttää hänelle keskisormea heidän ensimmäisellä kohtaamisella. Hurmaavaa.

Lucen lisäksi muutkin hahmot ovat niin yksiulotteisia, että paikoitellen huomasin tuijottavani tyhjää A4:sta kiinnostuneempana. Ensisilmäyksellä rakastuminen, ja Lucen pelottavan pakkomielteinen vainoaminen tekevät kirjasta välillä jopa surkuhupaisan. Ellei se olisi noin 90 prosenttia koko kirjan sisällöstä, mikä tekee siitä lähinnä kiusallisen. Kirjan konfliktikin jää lopulta niin värittömäksi, että meni hetki, ennen kuin edes tajusin sen tapahtuvan. Kohdat, joiden oli tarkoitus herättää tunteita eivät saaneet edes hetkeksi pysähtymään: Ai tällainen juonenkäänne, jaahas. Eikä asiaa parantanut se, että Lucekaan ei juuri tapahtumista hetkahda. Bellakin oli järkyttyneempi ymmärtäessaan Edwardin olevan vampyyri. Luce vain menee hyvällä fiiliksellä virran mukana, kunhan saa unelmiensa miehen.

Luin kirjaa sekä suomeksi että englanniksi, ja voin todeta, ettei Lauren Kate ole huono kirjoittaja. Tarina kulkee hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, ja jotain valonpilkahduksiakin välillä on havaittavissa. Sivuhenkilöissä on muutama kiinnostavakin persoona, joihin ei valitettavasti pääse tutustumaan tarkemmin. Isojen muutosten jälkeen kyseessä olisi voinut olla lupaavakin sarja, koska sen idea on periaatteessa ihan hyvä. Suomennoksessa sanaa "kundi" olisi voinut käyttää vähemmän, mutta muuta ongelmaa en oikeastaan nähnytkään sillä saralla. Kääntäjillä kun on rajatut vapaudet toimia.

Suurin ongelmani kirjan kanssa on kuitenkin äärimmäisen pieni, mutta paljon kertova yksityiskohta. Luce joutuu liikuntatunnilla uimaan kahdeksan kierrosta olympiamittaisessa altaassa, mikä tarkoittaa neljääsataa metriä. Ja hän ui koko matkan perhosta, ilmoitettuaan ensin, että perhosuinti on nopein uintitapa, jos tekniikan hallitsee. Itkin vähän, koska se ei ole missään tapauksessa nopein tapa uida (toiseksi nopein kyllä mutta silti, kestäisi kolme sekuntia Googlata pitääkö tämä väite tosiaan paikkaansa). Perhosuinnin valinta kertoo Katen tarpeesta tehdä Lucesta niin erityinen ja omalaatuinen hahmo kuin mahdollista. Hän kauhoo majesteettisesti monta sataa metriä perhosta huonosti istuvassa, ei seksikkäässä uimapuvussaan, kun muut räpiköivät säälittävästi koiraa yrittäen olla hukkumatta. Mikä ärsytti sekä uintiurheilu intoilijana että lukijana.

Langennut on mitä ilmeisemmin aikansa tuote, ja olisin toivonut sen pysyneen vuosikymmenen vaihteessa. Se on kirja, joka käyttää kaikki vanhimmat YA-kliseet, ja joka sai minut suuttumaan niin monella tasolla, että jouduin pitkästä aikaa hillitsemään itseäni postausta kirjoittaessani. Luvattua sielua ravistelevaa draamaa ei ollut, ja kirjan paranormaalit elementit ohitettiin lähinnä sivulauseessa. Surullista on se, että yksinkertaisilla parannuksilla tässä olisi ollut potenttiaalia. Jos päähenkilöitä voidaan vertailla Twilightin päähenkilöihin, pitäisi jonkun hälytyskellon soida. Valitettavasti niin ei ilmeisesti käynyt tässä tapauksessa.

* * * * *
XX
Fallen
Corgi Childrens (Suom. WSOY)
Julkaisuvuosi 2009 (2007)
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, kuvaus WSOY

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton 1/3 - koonti

Kesän ensimmäisestä lukumaratonin päättymisestä on omalta osaltani vierähtänyt nyt hieman yli vuorokausi, ja on vihdoin aika tehdä pienen pieni koonti kyseiseen 24 tuntiin. Päivittyvän postaukseni löytyy täältä, jos haluaa lueskella tarkemmin maratonin aikaisia tunnelmia ja vastoinkäymisiä.

Tänä kesänä lukumaratoneja järjestetään onnekseni kolme kappaletta, sillä tämä ensimmäinen oli pikemminkin lämmittely kuin vakavan ammattimaisesti suoritettu maraton. Lähdin tavoittelemaan edellisen maratonin yli 700 sivun rajaa, mutta toisin kävi. Lauantaina, jolloin valtaosa lukemisesta piti alunperin tapahtua, kului keskustassa ajelemisessa sekä Korkeasaaressa (en myönnä, että kilit olisivat olleet ehdottomasti yksi matkan kohokohta). Sen jälkeen päätin paistaa vielä lettuja, ja yllättäen lukuaika olikin ohi.

Tässä kuitenkin tilastot maratonista.
Kaikkiaan luin 418 sivua, neljää eri kirjaa ja 4,5 tuntia yhtä äänikirjaa.

Kokonaan sain luettua Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, mikä oli pääasiallinen tavoitteenikin.
Sen lisäksi yritin hieman edestä Jenny Hanin P.S I Still Love You kirjassa, joka on jatkoa toukokuussa lukemalleni To All the Boys I've Loved Before. 
Ehdin lukea muutaman sivun hieman pitempi aikaista projektiani Julia McElwainin A Twist in Timea, joka on ollut jo pidempää minulla kesken, ja jota en ole saanut etenemään pääasiassa sen formaatin takia (e-kirjat, ei edelleenkään minun juttuni.)
Samankaltaisesta jumista on kärsinyt myös viikko sitten kirjastosta lainaamani (e-kirja) Johanna Valkaman Itämeren Auri, jota yhdessä toisen e-kirjan kanssa luin muutaman kymmenen sivua maratonin aikana.

Kaikki kaikessa lisäksi etenin vauhdikkaasti myös Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane äänikirjan parissa, joka osottautui yhdeksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista (jonka kuuntelin tänään loppuun saakka.) 

Näin kokonaisuudessaan kyseessä oli aika keskinkertainen maraton suoritus mielestäni, vaikka pääsinkin nauttimaan sekä My Lady Janen tarjoamista hetkistä että Korkeasaaressa käymisestä. Heinäkuun maratoniin on onneksi vielä jokunen hetki aikaa, ja siihen tulen valmistautumaan huomattavasti paremmin kuin tähän. Kiitos vielä Hannalle tämän järjestämisestä! 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o 1

Työviikko on vihdoin saatu päätökseen. Siinä samalla kesän ensimmäinen lukumaraton suunnitelmista huolimatta pääsi yllättämään. Tänä vuonna kesän ensimmäistä lukumaratonia emännöi Hannan Kirjokansi - blogi. Säännöt ja osallistuja listan löytää täältä.
Koska perjantai-iltana ei parempaa tekemistä tällä viikolla ollut, päätin aloittaa maratoonaamisen jo tänä iltana, siitä huolimatta, että huomiselle päivälle on suunniteltu ohjelmaa. Onneksi äänikirjat ovat suuri rakkaus <3

Sen tarkempia lukusuunnitelmia en ole vielä tehnyt. Kesälomalle tuomani kirjapino odottaa läpi lukemista, joten luettavat kirjat löytyvät varmasti siitä pinosta. Tarkempia suunnitelmia, sekä kuvia lisään varmasti vielä illan aikana, kunhan flow vaan löytyy! Ensimmäisessä maratonissa tarkoituksena olisi saada luettua edes yksi kirja kokonaa, tässä tapauksessa Kaikki kaikessa. Muuten keräsin hyvin YA-painoitteisen lukupinon, jossa on kaksi kesken jäänyttä kirjaa (P.S I Still Love You ja Eleanor & Park) sekä kaksi kirjaston kirjaa (Lupaus ja Caraval). Maresi puolestaan on houkuttanut jo pidemmän aikaan, mutta motivaatiota lukemiseen ei vaan koskaan ole löytynyt. Ehkä siihen tulee muutos seuraavien 24 tunnin aikana...

Sen enempää höpisemättä, nokka kohti lukumaratonia. Etenemistä päivittelen pääasiassa tähän postaukseen, ja satunnaisesti myös Twitteriin!

16.6., 21:20
Lukumaraton urakka alkaa, aloittelen BookBeatista löytyneellä Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane-äänikirjalla, jonka aloitin eilen illalla. Ensimmäisenä fyysisenä kirjana odottelee Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, johon uppoudun, kunhan ensin kerään pienen maraton pinon esiteltäväksi!

17.6., 00:20
Ensimmäiset kolme tuntia on ollut aika rikkonaista lukemista. Sain kerättyä mieleisen maratoonauspinon, kuten kuvasta näkyy, mikä on positiivista.
Kuunneltuna on nyt n. 1,5h My Lady Janea, ja pääsinpä lukemaan fyysista kirjaakin, kun aloitin Kaikki kaikessa. Hetken aikaa jatkoin muutaman sivun verran A Twist in Timea, e-kirjaa, joka on ollut kaaaauan aikaa kesken.
Nyt on aika vielä viimeiselle parille sivulle, jonka jälkeen nukkumaan ja aamulla urakka jatkuu!
Luettuja sivuja yhteensä: 145 sivua + 1,5 h äänikirjaa

17.6., 11:55
Illalla jaksoin lukea vielä 64 sivua Kaikki kaikessa, ja My Lady Janea on tullut kuunneltua kaksi tuntia eteenpäin. Maratonia on jäljellä aikalailla yhdeksän tuntia, joten vauhtini on siihen nähden ihan hyvä. Äänikirjoissa on se harmittava puoli, että sivumäärää ei pääse konkreettisesti esittelemään.
Luettuja sivuja yhteensä: 209 sivua + 2,5 h äänikirjaa

17.6., 13:05
Maratonin ensimmäinen kokonainen kirja on nyt luettu. Kaikki kaikessa oli kaikin puolin yllättävä kokemus, ja vähän houkuttaisi mennä katsomaan nyt elokuvakin! Bloggausta on luvassa varmasti. Seuraava kirja on vielä vähän hakusessa, mutta olen tyytyväinen tähän astiseen suoritukseen :D
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h äänikirjaa

17.6., 20:40
Twitterissä etenemistä seuranneet tietävätkin, että maraton otti ja kärsi hieman yllätyspäätöksestä lähteä Korkeasaareen. Johon sitten aikalailla loppu aika onkin kulunut. Automatkoilla ehdin kuitenkin lukea vielä muutamia sivuja kirjastosta lainassa olevaa Itämeren Auri e-kirjaa, ja My Lady Jane on edennyt myös jonkin verran onneksi. Ennen päätöstämme lähteä liikkeelle, luin muutaman sivun vielä kesken jäänyttä Jenny Hanin P.S I Love You kirjaa, mutta tässä tapauksessa puhutaan kirjaimellisesti muutamasta sivusta. Tähän hätään minulla ei ole tarjota viimeisiä sivutietoja, mutta nyt aktiivista lukemista on luvassa viimeiset 40 minuuttia.
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h (päivittämätön tieto)

17.6., 21:20
Lukumaraton on nyt vihdoin ja viimein ohi. Tämä oli ehkä enemmänkin lämmittelyä seuraavia kesän maratoneja ajatellen, sillä suunnitelmat menivät vähän uusiksi lopulta. Tarkempia tuloksia on luvassa huomenna.
Lopullinen sivumäärä: 418 + 4,5 h äänikirjan kuuntelua.